Vuotuinen suurehko koulutuspäivätapahtuma ja siihen liittyvä matkustus oli tarpeellista. Ensinnä näki vanhoja ja nuoriakin tuttuja. Muutaman sanan vaihtaminen tuntui hyvältä. Usean vuoden samankaltainen koulutus yhdistää kummasti - eikä se ole mikään ihme. Vuosien mittaan ikää saaneiden pahimmat rosot ovat siloittuneet eikä paikalla olijoita vaivaa vielä elämän illan aikaan ilmaantuva kärjekkyys/periksiantaminen.
Päivät ovat kutistuneet suuresta tapahtumasta keskisuureksi happeningiksi. Se tiivistää tunnelmaa ja sopivan kokoinen näyttely keskittyy olennaiseen. Tapahtumaan liittyvässä messunäyttelyssä on mukana laite- ja rohtovalmistajien lisäksi myös kuntia ja piiriorganisaatioita pörssiyhtiöiden ohella rekrytoimassa ja/tai tarjoamassa palveluksiaan.
Opiskelutoverini kaukaa Lapista oli jälleen mukana erään I:n kunnan edustajana. Hän esikuntineen hoiti hommaa tyylikkäästi - kuten entiseltä munkkalaiselta voi odottaakin. K-joen piirin ja K:n kaupungin edustajat esiintyivät yhteisellä "standillään" sopusointuisesti.
Meikeläisen ensimmäiset kouluaikojen jälkeiset akvarellit olivat laajassa ja tasokkaassa näyttelyssä - eivät kuitenkaan tasoa nostamassa vaatimattoman arvioni mukaan. Mutta kuitenkin. Aika moni tutuista oli ne bongannut ja se tietysi ilahdutti vaikka myös ujostutti. Hyvä tunne muuten kypsäksi itseään kuvittelevalle.
Muutama koulutusluentokin kuului asiaan. Asiantuntija sai palkinnon ja puhui ansiokkaasti vaivojen estämisestä tuomiten muodikkaan "karppauksen" sivulauseessa.
Klottologit ovat myös tulleet esille tutkijankammioistaan ja heidän tehtävänsä onkin tärkeä. Tulppia liuotellaan ja suonia pallopuhalletaan ja sitten taas lisätään hyytymistä estäviä tai tulpan muodostusta vähentäviä aineita, varotaan vuotoja ja niin terapiat kehittyvät ja kehittyvät. Pajunkuorivalmiste pitää kuitenkin vielä pintansa.
Eteläinen johtaja kertoi sujuvasti ja huumorilla viisaita johtamisesta ja kehoitti kaikkia kiinnostuneita tutustumaan alan kirjallisuuteen. Tuohelan kylänväen näyttelyn avasi taattuun laadukkaaseen ja puhuttelevaan tapaansa itse tekijä, Risto, jonka jälkeen oli tilasuus mennä Ruukkujen tasangon upeaan konserttiin vanhalle kirralle. Siellä soitti mm. 14-jäseninen jousiorkesteri. Pääiltamat seuraavana iltana olivat sopivan tylsät (get-together- keskusteluja lukuunottamatta) ja pelastivat varmaan monen seuraavan päivän opiskelut.
Eväitä tuli riittävästi ja pääkaupunki jäi taakse elämään elämäänsä onnistuneen koulutusmatkan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti