Suomen lippu symbolisoi monet kolhut ja runsaasti uhrauksia ja verta vaatinutta maamme itsenäisyyttä. Sotien jälkeen syntyneet ovat välttyneet ihmiskunnan pahimmalta itse aiheutetulta vitsaukselta eli sodalta. Isänmaa on muuttunut kaukaiseksi käsitteeksi ja ehkä joidenkuiden mielestä tarpeettomaksi. Olemme maailman kansalaisia nykyään. Arvaamaton suurvalta on ja pysyy naapurinamme idässä, lännessä on hyvinvointivaltio Ruotsi ja pohjoisessa Norja suojaa meitä Jäämeren viimoilta. Etelässä on Viro, mutta välissä vettä, joskus jäätä. Suomea on haukuttu suomettumisesta. Viro oli alistettu mutta ei virottunut. Ja tällä hetkellä Viro on itsenäisempi - tosin Nato suojassa - kuin Suomi. Meidän on tarkasti huomioitava Venäjän toiveet ja pyrkimykset, muuten tulee lunta tupaan kuten suurimmat tuiskut idästä talvella muutenkin. Suomalainen paradoksi, voidaksemme olla länsimainen demokratia, meidän on oltava suomettuneita suhteissa itään.
Pitkäaikainen presidentti takasi sodan jälkeen vuosikymmenet maalle rauhan, vaikka välillä oli tipalla. Ymmärtämättömät ovat häntä moittineet, mutta lippu säilyi hänen aikanaan tahrattomana. Toivottavasti tänään (tai ilmeisemmin toisella kierroksella) löytyy henkilö, joka panee itsensä likoon Suomen puolesta ja Suomen ulkosuhteissa, kuten virkaan vielä kuuluu.
Päivän kunniaksi ohessa presidentin valtiolippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti