Aurinko ei tänä aamuna jäänyt pilviverhon taakse kuun tapaan kuutamoimaan, vaan sai pilvet karkaamaan vähän sivummalle. Mahtavan suuren Venäjän mahtavan kaupungin Moskovan itäpuolella ja korkean Kaukasuksen pohjoispuolella lepäilevä mahtava korkeapaine lähettää edelleen kylmiä ilmamassoja EU-alueelle Espanjaa, Brittein saaria ja Italian Rooman alapuolista sääriosaa sekä Kreikkaa lukuunottamatta. Lisäksi Bordeauxissa taidetaan olla plussan puolella. Toscanassa näkyi kelivaroitustauluja teillä etenkin Lapin tuntureita muistuttavilla kukkuloilla - ehkä siellä on nyt lunta.
Mitä ihmiset kokevat tällä hetkellä kunnissa, puolustusvoimissa ja Salossa. Kuntaratkaisua ei ole vielä tehty, jälkimmäiset on ja kuntaratkaisukin toteutuu, ellei hallitus kaadu ja mihinkäs se kaatuisi - jaa no sisäiseen eripuraan tietysti. Ihmiset joutuvat kohtamaan pelästyksen jälkeen kivulian sopeutumisen alun ja realiteettien tunnistamisen, sitten viha valtaa heidät kunnes masennus tulee hylätyille ja viimein edessä on tilanteen vähittäinen hyväksyminen ja sopeutuminen. Tukahdetut tunteet lienevät yksilölle ja yhteiskunnalle kaikkien vaarallisimpia. Tietysti ylimitoitettu aggressio on vaara. Tai oikeastaan kaikki yllätystä seuraavien vaiheitten ylimitoitetut reaktiot. Tässä toivoisi viisautta salolaisille, pohjois-karjalaisille ja muille lopetettavien varuskuntien ja pienten kuntien asukkaille. Minusta suomenruåtsalaiset voisi jakaa eri vasruskuntiin sotataitoja oppimaan - se jos mikä olisi tasa-arvoista ja lopettaisi ankkalammikkopuheet.
Kaiken taustalla on herra pankkiiri. Hän ei kuitenkaan loppupelissä voita, luonto voittaa aina. Mutta siihen voi kulua aikaa.
En ymmärrä, miksi entinen taistolainen ja nykyinen pankkiiri pääsee rehvastelemaan Päivälehden sunnuntaihaastattelussa. Ehkä hän on malli-salolainen, ei suinkaan vasta valittu presidentti. Mielestäni pankkiirien heimo on kaukana eettisyydestä. "Käsin kaksin rahat itselleni kahmin". Se on valitettavasti nykyajan meno ja meininki.
Pankkiirit pyörittävät maailmaan, johon me kaikki omat tienestimme upotamme.
Mutta näin lienee hyvä, eikä sotia tule. Onkohan meidän kiitettävä pankkiireja rauhantilasta?
No sarkasmi sikseen. Olen huvikseni kääntänyt Kanavaan lähettääni kirja-arvostelua (Tuikka/Hillilä) ruotsiksi ja havainnut sen kielen lyhyemmäksi ja ytimekkäämmäksi kuin tämän armaan suomenkielen. Meidän kielemme on uniikki kieliperheessä, siitä on syytä olla ylpeä. Toivottavasti venäläiset antavat arvoa suomenkielen sukuisten väestöjen asialle.
Eilen esitettiin persialainen piirrosdokumentti televisiossa, se oli upeaa työtä kerta kaikkiaan. Vaikeat vallankumouksen jälkeiset asiat tuotiin esille animaatiossa selvin grafiikkavedoin ja enimmäkseen hienosti mustavalkoisina kuvina huumoria unohtamatta. Niin samanlaiset ovat ihmiset ajatukset läheisistään ja perheistään järjestelmistä riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti