Pitkästä aikaa kokoomustaustainen henkilö valittiin Suomen tasavallan presidentiksi. Olisi kovin yksipuolista, jos presidentin pitäisi aina olla demari- tai maalaisliittolaislähtöinen. Pieni Suomi näyttää tarvitsevan tällaisia #päivänpolitiikan# yläpuolelle punnertavia politiitikkoja näyttämään suuntaa.
Ahtisaari oli kieltämättä epäpoliitikkomainen poikkeus joukosta. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että presidentti on Suomessa yhtä turha kuin kuningas Ruotsissa. Mutta kansa haluaa ylläpitää kalliin instituution ja kansan ääntä on kuunneltava. Kehittyneessä maassa pääministeri, joka on eduskunnalle vastuullinen, riittäisi hallitsijaksi. Ja vaihtovälikin olisi siedettävä.
Aikaisemmin kirjoitin Suomen kolmannesta tasavallasta. Otan kuitenkin asiaa mietittyäni takaisin: toinen tasavalta jatkuu eli se joka alkoi sodasta, kansankunnan selviytymisen ääritilanteesta ja pakotti reaalipolitiikan huomioimiseen.
Tässä tuoreessa vaalissa on ollut paljon myös ns. huonoja häviäjiä. Mutta se on heidän ongelmansa. Kolmas tasavalta on ollut idulla Ahtisaaren jälkeen ja itu on kasvuvaiheessa edelleen. Enkä tarkoita sitä, että siirrymme yleisviherrykseen. Kaikissa puolueissa tulee vähitellen siirtymää kolmanteen, uuteen kansalaistasavaltaan. Entinen vihreitten ministeri povaa, että presidentin vaalien kaltainen kahtiajako arvokonservatiiveihin ja arvoliberaaleihin on arkipäivää parinkymmenen vuoden päästä.
Vallitseva rälssi, eli Suomen ylimitoitettu hallinto, kasvava tuottamatonta työtä tekevien joukko kotimaassa ja Brysselissä, johtaa väkisin ongelmiin. Väkimäärältään pienessä maassamme on on ylisuuri eduskunta. 100 kansanedustajaa riittäisi siinä kuin 70 kuntaakin koko maahan. Hallinnon politrukkeja erilaisine nimikkeineen on aivan yltäkylläisesti. Tuorein karmea esimerkki on muutaman vuoden käytössä ollut poliittinen valtiosihteeri- systeemi eli politrukkien politrukit.
Kaiken lisäksi politrukkirälssi keskittää Suomea Helsinkiin ja mielipiteet polarisoituvat maantieteellisesti. Helsinkiä, Espoota ja Vantaata näyttää kuitenkin mahdottomalta saada yhteen, mutta provinssin ja kaupunkeja aiotaan panna yhteen vaikka pakolla. Mitä demokratiaan se on? Provinssissa asuvia kansalaisia pidetään ikäänkuin toisen luokan ihmisinä, jotka eivät osaa ajatella tai ajattelevat väärin. Jos kansalaiset itse haluavat suuria kuntia, en sitä vastusta ollenkaan. Kukaan ei ole esittänyt, kuinka paljon rahaa säästyy kun lopetetaan liuta lautakuntia ja hallituksia sekä valtuustoja. Tai aletaan kuljettaa alakoululaisia kymmenien kilometrien päähän. Se ei ole paljon.
Katsotaan nyt mitä uusi presidentti suhtautuu tähän kaikkeen. Ulkopolitiikassa hän joutuu opettelemaan monenlaista, mutta onhan perehdyttäjä ulkoministeri kokenut ja enimmäkseen viisaana pidetty vanha kehäkettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti