Karjalaispoika pääkaupungissa

Matkustin eilen junalla Helsinkiin aivan aikataulujen mukaisesti kahdessa tunnissa muutamassa minuutissa.

Ravintolavaunussa tunnelmaa nosti kaksi ilmeisesti Pohjois-Karjalan poikaa tai ukkoa (eläkeikäisiä hekin). Juttu luisti ja kaikille lähellä istuville kävi selväksi, että vanhat toverit tapasivat yllättäen pitkän tauon jälkeen. Siinä käytiin läpi tärkeimmät, mm. toinen kertoi, että on metsästä käytävä hakemassa arkku, syytä en kuullut mutta arvelen sen johtuvan hinnoista. Siihen toinen että metsästäpä metsästä. Naapurit hieman kohahtivat tämän arkirealismin keskellä. Seurasi sitten muutama sana vaivoista, toinen kertoi lopettaneensa tupakoinnin ensimmäiseen infarktiin 1985 ja sen jälkeen on viisaan lääkärin (jonka nimi mainittiin ja joka sattui olemaan kurssikaverini) lääkkeillä ja neuvoilla hyvin pärjätty.
Kun ukot erosivat, he melkein halasivat ja toivottivat toisilleen "Taivaassa tavataan" ja siihen vielä jonkin sutkauksen joka haihtui mielestä erikoisen tervehdyksen yhteydessä.

Junassa selvisi, että Joensuussa esitetään talvella muutaman kerran kamarioopperaa Rautatie. Upea juttu. Esityspaikka on Carelicum- talo.

Asemalta kävellessä bongasin Arhinmäen istumassa Arnold'sin kahvilassa kumitossuissaan aivan itsensä näköisenä seuralaisensa kera. Herra Arhinmäki kuuluu omaan sukupolveensa ja on eräs sen johtajia. Mutta mihin suuntaan hän Suomenmaata vie nykyisessä puoluejohtajan pestissään?

Toinenkin Helsingin herra istui metrossa korkea krimiturkislakki päässään, taisi olla Lauri Tarasti. Pisteet metron käytöstä.

Kävin myös kuuntelemassa terveyspolitiikkaa. Monenlaista on ilmassa ja mm. tilaaja-tuottajamalli on nostamassa päätään ainakin Vantaalla. Kuulin, että ruotsalaiset kunnalliset yleislääkärit, jotka muutama vuosi sitten ostivat vastaanottonsa, ovat nyt myymässä niitä eri yhtiöille -mm Attendolle. Näin maailma kehittyy. Suomi on jäänyt tässä jälkeen selvästi  ehkä onneksi. Mutta suuria muutoksia povasi terveydenhuoltoon tämä vantaalainen pomo.
Kuulin myös että nuoret ovat järjestämässä tempauksia, joilla yritetään vaikuttaa alamaissa olevan opetuksen kehittämiseen ja opiskelijamääriin.
Hyvä että aktivoituvat.

Vaalit on kohta ns. lusittu ja uusi presidentti aloittaa. Luulen tuloksen ratkenneen, muutaman kirjoituksen tein Perässähiihtäjäblogiin Hesariin. Jos ei siellä kummempaa näy, taitavat kommentit olevan siinä.

Viime viikkojen ponnistus eli FT Timo J Tuikan kirja Kaarlo Hillilästä, ei ainoastaan Kekkosen vaan koko tasavallan taustahahmosta on luettu ja arvostelu kirjoitettu. Jos en saa sitä präntättyihin viestimiin, ilmestyy se tässä blogissa kuukauden sisällä.

Batman & Robin

Voimakaksikko on valittu. Veikkasin tietysti Niinistöä voittajaksi, mutta laitoin toiseksi Haaviston hyvin pienellä erolla Väyryseen.  Ja niin tapahtuikin. Muiden ehdokkaiden kohdalta prosenttiroknoosini meni useilla prosenteilla pieleen. Erityisesti kokeneen ja pätevimmän ehdokkaan vaatimaton äänisaalis oli yllätys - gallupeista huolimatta.

Kahden viikon taistelu on alkanut. Molemmat ovat herrasmiehiä, joten keskinäistä loanheittoa tuskin tulee. Mutta apujoukot ja kansa saattavat reagoida jopa puheissaan loukkaavasti. Urheiluareenojen huonompi puoli tulee politiikkaan ja pettyneet purkavat mieltään.

Luulen, että molemmat saavat tasapäin tukea kaupungeista ja hyvinvointi-Suomesta. Haavisto saa suuren osan Lipposen enemmän tai vähemmän julkisesti testamenttaamista äänistä. Sitä tukee Päivi Lipposen tuore bloggaus US:ssa. Ammattiyhdistysliike näkyy kehottavan joukkoja Haaviston taakse. Niinistö saanee SFP:n äänestäjiltä lisää, mutta Persujen äänet Helsingissä ja Suomen pikkucityissä voivat olla yllätyksellisiä.  Eroa ei synny nähdäkseni  etelässä, ellei AY-liike todella yllätä. Mutta maaseutu nämä vaalit loppujen lopuksi ratkaisee. Kumpi ehdokkaista pystyy luomaan hyvän ja luontevan suhten maaseutuun ja syrjässä asuviin ihmisiin. Kuntaliitokset eivät kuulu presidentille, mutta taitavammin niihin suhtautuva korjaa potin kotiin ja pääsee kansankunnan kaapin päälle. Äänestämättä jättäminen tullee lisääntymään.  Se sataa Niinistön laariin.

Koulutus ja oppiarvo tuskin ratkaisee nykymaailmassa mitään, loppututkinto tai sen puuttuminen ei ole olennaista, jos on hyvä tyyppi. Kirjojen kirjoittaminen paljastaa paljon ihmisestä, mutta siinäkään tuskin eroja on paljon, vaikka Haaviston kirjallinen tuotanto on Wikipedian mukaan lähinnä Interrail-oppaita. Perheoloilla on merkitystä, mutta niistä ei voi puhua, koska se ymmärretään syrjinnäksi. Kaikissa  kumppanuussuhteissa on monenlaisia elementtejä, hyväksikäyttöä ei pidä hyväksyä, mutta siitä ei ole merkkejä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Presidentinvaalin ensimmäinen kierros johtaa uudenlaiseen Suomeen.

Vuosituhannen vaihteesta on kulunut kymmenen vuotta, mutta yhteiskuntamme on muuttunut enemmän kuin parissa-kolmessakymmenessä vuodessa sitä ennen.

Niinistö on vielä "vanhan liiton miehiä". Haavisto edustaa uutta vähitellen vallan Suomessa saavaa sukupolvea ja on selvästi muutoksen johtotähti,  ja pian johtovaari - koska hänkin vanhenee.

Iäkkäämpien on vaikea hyväksyä muutosta, mutta näin maailma menee eteenpäin,  jopa Euroopan koillisnurkka Suomi. Vaikka - kuten todennäköiseltä näyttää - Haavisto häviäisi, ei muutos katoa.

Jos Suomi eli I tasavallassa sodan loppun saakka ja Kekkonen, Koivisto ja Halonen toisessa tasavallassa, alkaa nyt III tasavallan aika, vähitellen.  Ahtisaari oli ensimmäinen III tasavallan airut ja enne. Silloin puolue-eliitit ja puoluejyrät säikähtivät.  Vanha meno palasi kuitenkin pian.  Nyt suuntaa ei voida kääntää vanhaan Suomeen.

Isänmaa näyttää korvautuvan synnyinmaalla, ja kansalaisemme ovat jatkossa maailmankansalaisia. No - tämä on ennuste, joka saattaa vielä jäädä toteutumatta, mutta muutoksen suunta on selvä.
Anyway.
Let's vote!

Lippu salkoon

Suomen lippu symbolisoi monet kolhut ja runsaasti uhrauksia ja verta vaatinutta maamme itsenäisyyttä. Sotien jälkeen syntyneet ovat välttyneet ihmiskunnan pahimmalta itse aiheutetulta vitsaukselta eli sodalta. Isänmaa on muuttunut kaukaiseksi käsitteeksi ja ehkä joidenkuiden mielestä tarpeettomaksi. Olemme maailman kansalaisia nykyään. Arvaamaton suurvalta on ja pysyy naapurinamme idässä, lännessä on hyvinvointivaltio Ruotsi ja pohjoisessa Norja suojaa meitä Jäämeren viimoilta. Etelässä on Viro, mutta välissä vettä, joskus jäätä.  Suomea on haukuttu suomettumisesta. Viro oli alistettu mutta ei virottunut. Ja tällä hetkellä Viro on itsenäisempi - tosin Nato suojassa - kuin Suomi. Meidän on tarkasti huomioitava Venäjän toiveet ja pyrkimykset, muuten tulee lunta tupaan kuten suurimmat tuiskut idästä talvella muutenkin. Suomalainen paradoksi, voidaksemme olla länsimainen demokratia, meidän on oltava suomettuneita suhteissa itään.

Pitkäaikainen presidentti takasi sodan jälkeen vuosikymmenet maalle rauhan, vaikka välillä oli tipalla. Ymmärtämättömät ovat häntä moittineet, mutta lippu säilyi hänen aikanaan tahrattomana. Toivottavasti tänään (tai ilmeisemmin toisella kierroksella) löytyy henkilö, joka panee itsensä likoon Suomen puolesta ja Suomen ulkosuhteissa, kuten virkaan vielä kuuluu.

Päivän kunniaksi ohessa presidentin valtiolippu.

Vaalien aatto

Huomenna on virallinen liputuspäivä presidentinvaalien vuoksi. Ehdokkaat ovat käyneet enemmän tai vähemmän tiukkaa kampanjaa viime viikkoina.

Mielipidemittausten tiedotukset johtavat vaaleja ja eniten hehkutetaan kärjessä keikkuvaa ehdokasta ja ihmetellään jonkin järkevän ehdokkaan vaatimatonta gallup-suosiota. Puolueet propagoivat "omien" puolesta - viran puolesta. Ja kannattajat hännänhuippuina ilmoittautuvat eri listoille. Tämä on suomalaista demokratiaa.

Kaiken maailman asioita kysytään. Kysymystulva ei välttämättä liity tuleviin virkatehtäviin, mutta ehkä ehdokkaasta on tiedettävä ihan kaikki. Kansanvaali on kokonaismielikuva- vaali ja niin on varmaan hyvä. En usko kansan olevan niin järjetöntä, että presidentiksi pääsee tyhjää puhumalla ja taivaita lupailemalla tai ulkonäöllä ja sliipatulla puheella hämäämisellä. Kukaan ehdokkaista ei käsittääkseni kuulu tuohon kuuvaamaani joukkoon, vaikka piirteitä inhimillisestä kansanhurmaajasta löytyy yhdellä jos toisellakin. Eiväthän he muuten poliitikkoja olisikaan.

On hyvä muistaa, että eduskunta käyttää Suomessa ylintä valtaa, hallitus hallinnoi eduskunnan tuella ja presidentti vastaa ulkosuhteista YHDESSÄ hallituksen kanssa. Muuten presidentti on melkein riippumaton eduskunnasta, mutta ei kansasta. Lisäksi presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta todellisessa kriisissä antanee tehtävän sotilaalle, joka kyllä säilyy alaisena (mutta kenen alaisena, mitähän siitä sanoo PL).

Uskon, että maa saa hyvän presidentin - tai ainakin sellaisen jonka se ansaitsee. Jämäkin ja näytöiltään pätevin ehdokas on ilmeisesti valtaosan mielestä liian vanha ja elää 15 v sitten vallinneessa ajassa.  Parhaimman kampanjan käyneen ehdokkaan kera linnaan muuttaisi hänen puolta nuorempi kampaaja- miehensä ja todennäköisimmän valituksi tulevan kera tulisi ehdokasta reilusti nuorempaa, itsenäiseltä vaikuttavaa, naisvoimaa talon emännäksi. Mukikampanjallaan rahoitusta saanut konkari jäänee historiaan entisillä saavutuksillaan. Hyvän kampanjan käyneet naisehdokkaat, erityisesti entinen kävelijä, antavat toivoa Suomen naisten tasokkaasta esiintymisestä ja asiantuntevuudesta. Kansan syvien rivien ehdokas ei hylkää ketään ja on monelle ainoa mahdollisuus, mutta usealle vaara.

Ymmärrän niitä, jotka eivät löydä joukosta mieleistään. Mutta kaikkien kanssa on pystyttävä elämään ja pääasia olisi, että valittava tulee hyvin toimeen ison naapurimaamme kanssa ja rauha säilyy rajoillamme.

Äänestäkää hyvät naiset ja kylänmiehet!

Sinivalkoinen ääni

Musiikkitalon (Rado Lupu ja Suomalainen kamariorkesteri), Kansallisteatterin (Saiturin joulu) ja Oopperan (Rondine) jälkeen tie johti Helsingin kaupunginteatterin musikaalia Katri Helena ihmettelemään. Genre on eri kuin korkeakulttuurissa, mutta suunnilleen ikäiseni K H on tehnyt tuhkimotarinaan verrattavan uran määrätietoisesta itä-suomalaisesta tytöstä kansan suosikiksi kaapin päälle ja levyhyllyihin. Ylittipä Puhelinlankajenkka aikanaan Beatlesitkin Suomessa; asiaan voi suhtautua kaksijakoisesti, mutta suosio ei ollut Katrin vika.
Ensimmäisen puoliaika oli vauhdikas show, muistuttaen jopa West Side Storyn toteutusta aikanaan. WSS:n yhtenäinen musiikki on tietysti eri asia kuin sirpalemaisista lauluista koottu Katri Helena- esitys
Pääosan esittäjä sopi hyvin tehtävään ja musiikki oli taattua suomalaisten suosimaa, joskin loppupuolella discosävytteistä. Yllättävän hyvin suuri viihedorkesteri ja laulaja sekä sivuhenkilöiden laulelmat sointuivat.
Päähenkilön julkisen ja yksityisen elämän suurimmat ja vaikuttavimmat tapahtumat käytiin lauluissa ja melko vähäiseksi jääneessä näyttelijätyössä läpi - joskus hieman hammasta purren. Tanssikoreografia täydensi visuaalista efektiä. Osassa lauluista oli huippusanoitus, mutta monta oli aika tasapaksua, kuten lähes kaikki muistavat. Laulelmien musiikki oli alkuun reipasrytmistä kansanmusiikkia lähestyvää, mutta kehittyi kypsemmäksi lauljan uran ja esityksen myötä.
Laulajan kohtalon tiellä on ollut monenlaista vastoinkäymistäkin, ja se ehkä lähentää häntä suomalaisiin. Silti henkilökuva jäi ohueksi.
Katsomissuositus ilman muuta faneille ja muillekin, koska tarinasta löytyy piirteitä Suomen kehityksestä kohti tätä nykyistä moniarvoista yhteiskuntaa - maalta kaupunkiin teema on vielä voimissaan.
Sosioekonominen pohjoismainen tasa-arvomalli pärjäsi viime vuosisadan lopulla, mutta jatko jää hämärän peittoon  kuten ihmiset Katri Helenan (ja monen suomalaisen) mielimaisemassa: täysikuu, yötuulessa lainehtiva viljapelto ja kuunsilta pellontakaisessa järvessä.

Koulutuspäivillä pääkaupungissa

Vuotuinen suurehko koulutuspäivätapahtuma ja siihen liittyvä matkustus oli tarpeellista. Ensinnä näki vanhoja ja nuoriakin tuttuja. Muutaman sanan vaihtaminen tuntui hyvältä. Usean vuoden samankaltainen koulutus yhdistää kummasti - eikä se ole mikään ihme. Vuosien mittaan ikää saaneiden pahimmat rosot ovat siloittuneet eikä paikalla olijoita vaivaa vielä elämän illan aikaan ilmaantuva kärjekkyys/periksiantaminen.

Päivät ovat kutistuneet suuresta tapahtumasta keskisuureksi happeningiksi. Se tiivistää tunnelmaa ja sopivan kokoinen näyttely keskittyy olennaiseen.  Tapahtumaan liittyvässä messunäyttelyssä on mukana laite- ja rohtovalmistajien lisäksi myös kuntia ja piiriorganisaatioita pörssiyhtiöiden ohella rekrytoimassa ja/tai tarjoamassa palveluksiaan.

Opiskelutoverini kaukaa Lapista oli jälleen mukana erään I:n kunnan edustajana. Hän esikuntineen hoiti hommaa tyylikkäästi - kuten entiseltä munkkalaiselta voi odottaakin. K-joen piirin ja K:n kaupungin edustajat esiintyivät yhteisellä "standillään" sopusointuisesti.

Meikeläisen ensimmäiset kouluaikojen jälkeiset akvarellit olivat laajassa ja tasokkaassa näyttelyssä - eivät kuitenkaan tasoa nostamassa vaatimattoman arvioni mukaan. Mutta kuitenkin. Aika moni tutuista oli ne bongannut ja se tietysi ilahdutti vaikka myös ujostutti. Hyvä tunne muuten kypsäksi itseään kuvittelevalle.

Muutama koulutusluentokin kuului asiaan.  Asiantuntija sai palkinnon ja puhui ansiokkaasti vaivojen estämisestä tuomiten muodikkaan "karppauksen" sivulauseessa.

Klottologit ovat myös tulleet esille tutkijankammioistaan ja heidän tehtävänsä onkin tärkeä. Tulppia liuotellaan ja suonia pallopuhalletaan ja sitten taas lisätään hyytymistä estäviä tai tulpan muodostusta vähentäviä aineita, varotaan vuotoja ja niin terapiat kehittyvät ja kehittyvät. Pajunkuorivalmiste pitää kuitenkin vielä pintansa.

Eteläinen johtaja kertoi sujuvasti ja huumorilla viisaita johtamisesta ja kehoitti kaikkia kiinnostuneita tutustumaan alan kirjallisuuteen. Tuohelan kylänväen näyttelyn avasi taattuun laadukkaaseen ja puhuttelevaan tapaansa itse tekijä, Risto, jonka jälkeen oli tilasuus mennä Ruukkujen tasangon upeaan konserttiin vanhalle kirralle. Siellä soitti mm. 14-jäseninen jousiorkesteri. Pääiltamat seuraavana iltana olivat sopivan tylsät (get-together- keskusteluja lukuunottamatta) ja pelastivat varmaan monen seuraavan päivän opiskelut.

Eväitä tuli riittävästi ja pääkaupunki jäi taakse elämään elämäänsä onnistuneen koulutusmatkan jälkeen.

Talvi

Vahvasti näyttää talvelta. Lunta satelee tuulien jälkeen. Ilmassa on äänet imevä, hiljainen ja pehmeä  tuntu, kun lämpötilakin on vain  pari-kolme astetta pakkasen puolella.
Joulun-uudenvuoden revohkat on takana ja hyiseksi aavisteltu tammikuu pian puolessa. Ja sitten ruvetaan odottelemaan kevättä. Päivä pitenee melkein huomaamatta.

Uutisrintamalla on myös hiljaista. Päivälehdessä ehditään vertailla luomuruokien hintoja ja taivastella tähtitenorin vilustumista.

Vuoden geriatrin mukaan vanhusten pitäisi liikkua edes vähän.

Tour de Ski:n legendaarisessa loppunousussa pärjäsivät Suomen naiset hyvin, ja myös Matti Heikkinen (5.), vaikka kokonaiskilpailussa MH jäi parinkymmenen huonommalle puolelle. Yhteislähdöissä ei suomalainen individualistiurheilija tunne itseään kotoiseksi. Mutta kun kiskotaan putkeen alppia ylös 450 metriä, niin johan tulee yritystä. Hyvä niinkin.

Paikallislehti kertoo paikallisista ongelmista kuten tuleekin ja trailerin mukaan poliisi nosti jälleen kissan pöydälle - ei vaan selviä minkä kissan. Ehkä ylinopeuskuskin pyydystäminen piikkimatolla oli se "kissa".

Saimaan norpilla on pulmia kun vesi nousee nopeasti eikä jäitä vielä selkävesillä ole.

Pääkirjoitustoimittaja uskoo, että suuressa kunnassa on parempia päättäjiä. Toisaalla lehdessä kerrotaan, ettei kuntapäättämisestä olla kiinnostuneita.

Ja niin lipuu tammikuun tylsähkö maanantai kohden hämärtyvää iltaa.

Hulinoiden jälkeen tarpeeellinen hyvä ja rauhallinen päivä on takana 16 000 juniorin aloittaessa varusmiespalveluksensa.

Myrskyllä se alkoi, 2012

Harvinaisen paljon talvimyräköitä on kasaantunut vuodenvaihteeseen. Nummi-Pusulassa,  joka sijaitsee 70  kilometriä pääkaupungista, on koettu pitkäaikaisimmat sähkökatkokset - tai ne ovat olleet hyvin esillä mediassa. Ehkä jossain saloseudulla tilanne on vielä pahempi, mutta sieltä asti ei kuulu valitus tai sitten sopeudutaan kuten ennen vanhaan. Sähköhellojen äärestä on siirrytty ulos kesäkeittiöihin, jos sellaisia asunnon pihalla on löytynyt.

Ihmisiä ärsyttävät hitaat korjaustoimet (toki vikoja on paljon) ja  energiayhtiöiden ylimmän johdon miljoonabonukset. Hölläkätiset firmojen hallitukset maamme poliitikot huutosakkina ovat jakaneet niille joilla jo on. Vanha sananlasku sanoo, ettei ahneudella ole loppua. Pesien rosvoilu on nykysuomessa varsin tavallinen ylimmän johdon huvi.

Kieltämättä tuo on populistista kirjoittelua, onhan johto saanut ainakin johtoja vedetyksi eri puolille maata ja keksinyt vallan mainion sähkönsiirtomaksun, johon ei varsinaisen asian eli sähkön hinnan kilpailuttaminen tehoa.  Tämä sähkönsiirtomaksu on uusi muunnos ikiliikkujasta: sitä voi surutta nostaa maan hallituksen ja eduskunnan puhemiehineen antaessa lisäkiitoksia.

Ruotsissa on ainakin median mukaan toisenlainen komento: jos töpätään, menevät kustannukset yhtiön piikistä ja jos yhtiö ei menesty, saa toimitusjohtaja lähteä ja uusi toimari lähettää sitten talouspäälliköt, hallintojohtajat ja muut veijarit pihalle ja palkkaa luotettujaan. Mutta maamme on peräkylä Ruotsiinkin verrattuna.
Ennuste siis näyttää energiapuolella olevan: myrskyt jatkuvat ja johdon bonukset nousevat. Onneksi kansa sopeutuu.

Pian valitaan tasavallan presidentti. Suosittelen HS:n Perässähiihtäjä- blogia. Siinä on aika paljon asiaa ja mielipiteitä,  joskus meikeläisenkin. Hyviä ehdokkaita on roppakaupalla ja asiantuntevia ovat kaikki laidasta laitaan. Jostain syystä nimestä päätellen saamelaisia löytyy paljon Eva Biaudet'n takaa, samoin maahanmuuttajia.

Eräs arvostettu blogisti oli halventanut vaalia nimittelemällä sitä joulupukin valinnaksi. Ehkä se oli tarkoitettu kevennykseksi. Irviminen näyttää vähentyneen mediassa, se ei ole enää oikein "in".

Ehdokas Niinistön asemaa ei mikään uhkaa ja takuuna siitä on hengästyttävän pitkä tukilista. Mutta toiselle kierrokselle arvelen jouduttavan. Sekin maksaa kuten koko vaalihössötys. Demokratia on ehdottaman tärkeä - nyt näyttää kuitenkin siltä, että "esivaalit" ovat jo ratkaisseen pelin. Parhaiten näyttäää vaalikentillä onnistuneen Haavisto, kakkosena Väyrynen, mutta kokeneimman eli Lipposen osakkeet ovat  yllättävän aliarvostettuja. Mutta presidenttihän on jo itse asiassa melkein valittu.

Erikoista on, että turvallisuuspolitiikasta, joka sentään vielä on presidentin toimialaa, ei kukaan ole puhunut. Itäisellä naapurilla on iso joukko putkia ja tutkia suunnattuna Suomea tai ehkä paremmin pohjoista kohti - miksiköhän?

Onnea kaikille ehdokkaille, olette mallikansalaisia kaikin puolin.  Vielä enemmän onnea toivon kuitenkin äänestäjille.

Utuinen Uudenvuodenpäivä

Aurinko nousee parhaillaan päivän lakipisteeseensä ja näyttäytyy pilviverhon takaa ajoittain. Pikkupakkanen on jälleen tullut ja salmen jää saanut hennon lumipeitteen. Ilmassa on utua eikä tuule.

Sylvesterin päivän ilta aamuyöhön asti kului mainiossa seurassa, maittavien ruokien ja huolella valittujen juomien höystämänä. Ainoa hieman hankala asia oli taksin parituntinen odotus epävarmuudessa - mutta tulihan se viimein. Hyvään iltaan kuuluu jotakin vähemmän hyvääkin ja tuo odotus - joka ei ollut kohtuuton kestettäväksi - oli se ainoa pettymys. Vilkaisimme Senaatintorin kongin ja lontoolaisen konsertin väläyksen sekä saimme viestiä isäntäperheen tyttären ponnisteluista kohti Time Squarea.

Porukkamme oli juuriltaan karjalais-hämäläis-satakuntalaista.  Jälkikasvua USA:n lisäksi uutena vuotena oli ainakin  Hollannissa ja Itävallassa. Suomi on peränurkka, mutta siihen ei nuorisomme tyydy - maailma on heille avoin.  Ja se on hyvä ja hieno asia - ehkä paras mitä tulevaisuudelta on odotettavissa.  Osa lähipiirin nuorista saattaa jäädä ulkomaille pysyvästikin, en osaa pitää sitäkään huonona asiana.

T.T. Tuikan kirja K. Hillilän uskomattomasta elämästä on alkuvaiheessa, kirjan kolme KH:n sotaa takana ja muuta erikoista tulossa. Arvio kirjasta tulee myöhemmin.

Itsekullekin lukijalle  Onnea Vuodelle 2012!