Viime yönä markkinointikoneisto jakoi nimetyille ehdokkaille pystit. Meryl Streep niiasi - ehkä kuitenkin pokkasi parhaan naisnäyttelijän patsaan roolistaan Rautarouvassa. Mrs. Streepin näyttelijäntyöstä on monenlaisia mielipiteitä. Mutta kyllä hän kuuluu nykyhetken näyttelijöiden taitavimpiin ja ilmaisukykyisempiin ja jää ilman muuta elokuvan historiaan. Annoin Iron Lady- filmille **** nähdessäni sen juuri ennen oscareita.
Tuo entinen selluloidi- ja nykyinen bittiteollisuus on erityisesti Kalifornian muovi- ja betonikulttuurin sekä palmu-rantatyrske-sunset glamourin syömähammas kulunutta kielikuvaa käyttääkseni. Olin kerran matkalla Los Angelesissa juhlien aikaan. Finnairin käyttämässä hotellissa oli aikanaan järjestetty ensimmäinen Oscar- gaala. Sen kunniaksi pianisti esiintyi ja joitakin juhlien jatkoja näkyi paikalla. Kaduilla oli kilometrikaupalla filmiä levällään ja poliisit pyörivät kaikkialla ja tekivät autoillaan näyttäviä U-käännöksiä. Joukko juhlijoita oli taltutettu istumaan katukäytävälle selkä rakennukseen, polvet koukussa ja kädet ristissä niskan takana. Missään filmissä en ole nähnyt sellaista kohtausta. Asento vaikutti hankalalta, mutta poliisit hallitsivat täysin tilanteen. En tiedä, mikä oli syynä, mutta erikoiselta juttu näytti. Juttelin viereisen Spirituoosikauppaa pitävän mustan kanssa, joka pudisteli päätään. Mies oli käynyt niinkin kaukana kuin Tanskassa.
Viime viikolla yritin perehtyä hallintoalamaisen tehtäviin erään valtion viraston lähetellessä määräyksiään ja määräaikojaan. Näyttää siltä, että virastoilla on halua korjata sitä, mikä toimii, mutta ei huomata sitä mikä ei toimi. Ja pyydetään lisää henkilökuntaa ja valitellaan työmäärää. Mielestäni hallintoa on karsittava ja työntekomahdollisuuksia lisättävä muualla. Tämäkin virasto on kaiken lisäksi tehnyt kardinaalivirheitä ja osa työntekijöistä on saamassa ainakin mojovia syytteitä laiminlyönneistään. Tunnollisena hallintoalamaisena yritän parantaa tapani ja tuottaa byrokraateille paperia ja bittejä mapitettavaksi tai säilöttäväksi parhaan taitoni ja kykyni mukaan. Onhan se toistaalta sama, mitä byrokraatti tekee, työ ja palkka sekä kulutus nostaa kansantalouden tuottoa.
Käynti Helsingissä tuli sopivasti. Hyvä ruoka Kosmoksessa ja sen jälkeen Lasse Pöystin uskomattoman hieno oivaltava monologi "Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä" kruunasi illan. Lasse on upea näyttelijä. Filmeissäkin Oscar- tasoa ja näyttämöllä ylittämätön. Sen jälkeen kokous lauantaina sujui hyvin, ehdittiin katsoa Carl Larssonin näyttely Ateneumissakin. Larssonin alkuvuosien työt ja Pariisissa maalatut olivat upeimpia, sitten alkoivat postikorttisarjat ja ruotsalaisen elämänmuodon ylistys. Kansatieteellisesti tämä tietysti erittäin arvokasta kuvausta. Ja lapsille löytyy paljon nähtävää. Kiinnostunut löytää Falunin läheltä Larssonin museoidun kodin. Ruotsalaiset (L:n lisäksi mm. Selma Lagerlöf ja Astrid Lindgren) ovat muuten eteviä lastenkulttuurissa, siitä heille kaikki kunnia.
Tänään taitaa olla vielä hiihtokeliä ennen suojan saapumista. Pientä lumihiutaletta leijailee maahan. Kahdenksan astetta on pakkasta - ja talven selkä on viimein taittunut.
maanantai 27. helmikuuta 2012
torstai 16. helmikuuta 2012
Korkepaine on siirtynyt Siperian ylle
Lumet sulavat Oslo-Kööppenhamina-Berliini-Budapest-Bukarest-Odessa- kaupunkeja yhdistävän viivan etelä- ja lounaispuolella. Talvi taitaa olla ohi Roomassakin. Norjanmerellä on matala, joka tuo Golf-virran lämpöhöyryt Skotlantiin ja Norjaan.
Kreikka näyttää ajautuvan kaaokseen. Ei taida olla enää paljon pelastettavaa. Solidaarisuutta ei ole - surullista.
Kotisuomessa Finnairin lennot on kohta lennetty, toimitusjohtaja petaa tulevaisuuttaan asuntopuliveivauksilla yhdessä eläkelaitoksen kanssa. Onneksi lehdistö näyttää vaihteeksi valvovan kansan etua ja entinen eläkejohtajakin puhuu kohtuuden ja hyvän hallinnon puolesta, samoin muuten aamun saarnamies kuuluttaa kirkkoon hyvää hallintoa. Aamuhartautta ennen tuli reipasta ja iloista musiikkia: Iloinen maamies ja Kevyt ratsuväki.
Kuntasekamelskaa hämmentävät nyt kuntaministeri ja toinen sosiaaliministeri. Jälkimmäinen ja VM:n virkamiehet olivat eilen Lappeenrannan teknillisen yliopiston luentosalissa kuuntelemassa maakunnan kuntia. Katsotaan, mitä tästä sopasta tulee. Pöytä on kunnille katettu, kiinnostus ruokailuun on pakkosyötön rajoilla. Suomi 70-napaistuu, sitten 5- napaistuu ja loppujen lopuksi palveluja saa vain täysin väärässä paikassa eli Suomen eteläsyrjässä. Siinä prognoosia seuraavalle sadalle vuodelle.
Paikallisesti Etelä-Karjala on vahvassa nousussa, paikallinen aviisi on ajoittain melkein yhtä paksu kuin Hesari. Liikemiehet ideoivat kylpylöitä ja lääketehtaita, dieselin valmistamista puusta (puusprii on antiikkia), Imatralla tehdään pahvipakkauksia maito- ym. purkkeihin ja muuta monenmoista on tapahtumassa. Eikä onneksi Imatran terästehdasta ole lopetettu - ainakaan vielä.
Kun todettiin, ettei sairaala ole tehokas eikä sitä nykyisen sairaalatornin korjauksillla saa kuin tehottomammaksi, lyttäävät luottamusmiehet virkamiesten ja Aalto- yliopiston arkkitehtien laatiman selvityksen jo ennen "tulevaisuus-seminaaria". Virkamiehillä on pitempi pesti kuin luottamushenkilöillä. Vaalit ovat neljän vuoden välein, pitemmälle ajattelu on turhaa?
Cest si bon laulelee naislaulaja ylessä, se on hyvä.
Kreikka näyttää ajautuvan kaaokseen. Ei taida olla enää paljon pelastettavaa. Solidaarisuutta ei ole - surullista.
Kotisuomessa Finnairin lennot on kohta lennetty, toimitusjohtaja petaa tulevaisuuttaan asuntopuliveivauksilla yhdessä eläkelaitoksen kanssa. Onneksi lehdistö näyttää vaihteeksi valvovan kansan etua ja entinen eläkejohtajakin puhuu kohtuuden ja hyvän hallinnon puolesta, samoin muuten aamun saarnamies kuuluttaa kirkkoon hyvää hallintoa. Aamuhartautta ennen tuli reipasta ja iloista musiikkia: Iloinen maamies ja Kevyt ratsuväki.
Kuntasekamelskaa hämmentävät nyt kuntaministeri ja toinen sosiaaliministeri. Jälkimmäinen ja VM:n virkamiehet olivat eilen Lappeenrannan teknillisen yliopiston luentosalissa kuuntelemassa maakunnan kuntia. Katsotaan, mitä tästä sopasta tulee. Pöytä on kunnille katettu, kiinnostus ruokailuun on pakkosyötön rajoilla. Suomi 70-napaistuu, sitten 5- napaistuu ja loppujen lopuksi palveluja saa vain täysin väärässä paikassa eli Suomen eteläsyrjässä. Siinä prognoosia seuraavalle sadalle vuodelle.
Paikallisesti Etelä-Karjala on vahvassa nousussa, paikallinen aviisi on ajoittain melkein yhtä paksu kuin Hesari. Liikemiehet ideoivat kylpylöitä ja lääketehtaita, dieselin valmistamista puusta (puusprii on antiikkia), Imatralla tehdään pahvipakkauksia maito- ym. purkkeihin ja muuta monenmoista on tapahtumassa. Eikä onneksi Imatran terästehdasta ole lopetettu - ainakaan vielä.
Kun todettiin, ettei sairaala ole tehokas eikä sitä nykyisen sairaalatornin korjauksillla saa kuin tehottomammaksi, lyttäävät luottamusmiehet virkamiesten ja Aalto- yliopiston arkkitehtien laatiman selvityksen jo ennen "tulevaisuus-seminaaria". Virkamiehillä on pitempi pesti kuin luottamushenkilöillä. Vaalit ovat neljän vuoden välein, pitemmälle ajattelu on turhaa?
Cest si bon laulelee naislaulaja ylessä, se on hyvä.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Aurinkoinen talvipäivä
Aurinko ei tänä aamuna jäänyt pilviverhon taakse kuun tapaan kuutamoimaan, vaan sai pilvet karkaamaan vähän sivummalle. Mahtavan suuren Venäjän mahtavan kaupungin Moskovan itäpuolella ja korkean Kaukasuksen pohjoispuolella lepäilevä mahtava korkeapaine lähettää edelleen kylmiä ilmamassoja EU-alueelle Espanjaa, Brittein saaria ja Italian Rooman alapuolista sääriosaa sekä Kreikkaa lukuunottamatta. Lisäksi Bordeauxissa taidetaan olla plussan puolella. Toscanassa näkyi kelivaroitustauluja teillä etenkin Lapin tuntureita muistuttavilla kukkuloilla - ehkä siellä on nyt lunta.
Mitä ihmiset kokevat tällä hetkellä kunnissa, puolustusvoimissa ja Salossa. Kuntaratkaisua ei ole vielä tehty, jälkimmäiset on ja kuntaratkaisukin toteutuu, ellei hallitus kaadu ja mihinkäs se kaatuisi - jaa no sisäiseen eripuraan tietysti. Ihmiset joutuvat kohtamaan pelästyksen jälkeen kivulian sopeutumisen alun ja realiteettien tunnistamisen, sitten viha valtaa heidät kunnes masennus tulee hylätyille ja viimein edessä on tilanteen vähittäinen hyväksyminen ja sopeutuminen. Tukahdetut tunteet lienevät yksilölle ja yhteiskunnalle kaikkien vaarallisimpia. Tietysti ylimitoitettu aggressio on vaara. Tai oikeastaan kaikki yllätystä seuraavien vaiheitten ylimitoitetut reaktiot. Tässä toivoisi viisautta salolaisille, pohjois-karjalaisille ja muille lopetettavien varuskuntien ja pienten kuntien asukkaille. Minusta suomenruåtsalaiset voisi jakaa eri vasruskuntiin sotataitoja oppimaan - se jos mikä olisi tasa-arvoista ja lopettaisi ankkalammikkopuheet.
Kaiken taustalla on herra pankkiiri. Hän ei kuitenkaan loppupelissä voita, luonto voittaa aina. Mutta siihen voi kulua aikaa.
En ymmärrä, miksi entinen taistolainen ja nykyinen pankkiiri pääsee rehvastelemaan Päivälehden sunnuntaihaastattelussa. Ehkä hän on malli-salolainen, ei suinkaan vasta valittu presidentti. Mielestäni pankkiirien heimo on kaukana eettisyydestä. "Käsin kaksin rahat itselleni kahmin". Se on valitettavasti nykyajan meno ja meininki.
Pankkiirit pyörittävät maailmaan, johon me kaikki omat tienestimme upotamme.
Mutta näin lienee hyvä, eikä sotia tule. Onkohan meidän kiitettävä pankkiireja rauhantilasta?
No sarkasmi sikseen. Olen huvikseni kääntänyt Kanavaan lähettääni kirja-arvostelua (Tuikka/Hillilä) ruotsiksi ja havainnut sen kielen lyhyemmäksi ja ytimekkäämmäksi kuin tämän armaan suomenkielen. Meidän kielemme on uniikki kieliperheessä, siitä on syytä olla ylpeä. Toivottavasti venäläiset antavat arvoa suomenkielen sukuisten väestöjen asialle.
Eilen esitettiin persialainen piirrosdokumentti televisiossa, se oli upeaa työtä kerta kaikkiaan. Vaikeat vallankumouksen jälkeiset asiat tuotiin esille animaatiossa selvin grafiikkavedoin ja enimmäkseen hienosti mustavalkoisina kuvina huumoria unohtamatta. Niin samanlaiset ovat ihmiset ajatukset läheisistään ja perheistään järjestelmistä riippumatta.
Mitä ihmiset kokevat tällä hetkellä kunnissa, puolustusvoimissa ja Salossa. Kuntaratkaisua ei ole vielä tehty, jälkimmäiset on ja kuntaratkaisukin toteutuu, ellei hallitus kaadu ja mihinkäs se kaatuisi - jaa no sisäiseen eripuraan tietysti. Ihmiset joutuvat kohtamaan pelästyksen jälkeen kivulian sopeutumisen alun ja realiteettien tunnistamisen, sitten viha valtaa heidät kunnes masennus tulee hylätyille ja viimein edessä on tilanteen vähittäinen hyväksyminen ja sopeutuminen. Tukahdetut tunteet lienevät yksilölle ja yhteiskunnalle kaikkien vaarallisimpia. Tietysti ylimitoitettu aggressio on vaara. Tai oikeastaan kaikki yllätystä seuraavien vaiheitten ylimitoitetut reaktiot. Tässä toivoisi viisautta salolaisille, pohjois-karjalaisille ja muille lopetettavien varuskuntien ja pienten kuntien asukkaille. Minusta suomenruåtsalaiset voisi jakaa eri vasruskuntiin sotataitoja oppimaan - se jos mikä olisi tasa-arvoista ja lopettaisi ankkalammikkopuheet.
Kaiken taustalla on herra pankkiiri. Hän ei kuitenkaan loppupelissä voita, luonto voittaa aina. Mutta siihen voi kulua aikaa.
En ymmärrä, miksi entinen taistolainen ja nykyinen pankkiiri pääsee rehvastelemaan Päivälehden sunnuntaihaastattelussa. Ehkä hän on malli-salolainen, ei suinkaan vasta valittu presidentti. Mielestäni pankkiirien heimo on kaukana eettisyydestä. "Käsin kaksin rahat itselleni kahmin". Se on valitettavasti nykyajan meno ja meininki.
Pankkiirit pyörittävät maailmaan, johon me kaikki omat tienestimme upotamme.
Mutta näin lienee hyvä, eikä sotia tule. Onkohan meidän kiitettävä pankkiireja rauhantilasta?
No sarkasmi sikseen. Olen huvikseni kääntänyt Kanavaan lähettääni kirja-arvostelua (Tuikka/Hillilä) ruotsiksi ja havainnut sen kielen lyhyemmäksi ja ytimekkäämmäksi kuin tämän armaan suomenkielen. Meidän kielemme on uniikki kieliperheessä, siitä on syytä olla ylpeä. Toivottavasti venäläiset antavat arvoa suomenkielen sukuisten väestöjen asialle.
Eilen esitettiin persialainen piirrosdokumentti televisiossa, se oli upeaa työtä kerta kaikkiaan. Vaikeat vallankumouksen jälkeiset asiat tuotiin esille animaatiossa selvin grafiikkavedoin ja enimmäkseen hienosti mustavalkoisina kuvina huumoria unohtamatta. Niin samanlaiset ovat ihmiset ajatukset läheisistään ja perheistään järjestelmistä riippumatta.
torstai 9. helmikuuta 2012
Taittuiko Salon, puolustusvoimien ja kuntien selkä?
Pohtiessani eilen talven selän taittumista, mursi Nokia ja hallitus muita selkiä urakalla.
Saas nähdä sataako tämä keskustan ja peruksien laariin. Se vaara tai onni näkökulmasta riippuen on ilmassa. Mielenkiintoista. Suuruuden ekonomia johtaa kyllä siihen, että Suomen pitäisi valtiollisestikin liittyä johonkin suurempaan - mutta mihin. Itsenäisyys menetetään tällä ihannoinnilla ja toiminnalla hyvää vauhtia, vaikka tarkoitus on toinen. Liittymisellä tarkoitan aivan toisen tason liittymistä kuin EU sopimuksessa määritellään. Toivottavasti olen väärässä ja maamme itsenäisyys säilyy, mutta kaikkien pitää tehdä omat virheensä, niin puolueiden kuin hallitustenkin ja eduskunnan ja virkamiesten ja ehkä äänestäjätkin tekevät virheitä.
Arktisen bloggarin suosituksesta kuuntelin aamuhartauden. Tulipa suoraa tekstiä hartauspapilta. Saarnamies totesi, että Suomelle on pantu aivan suhteettoman suuri määrä takuita maksettavaksi maamme kokoon nähden. Jopa Englannnin ja oliko se Belgian yhteenlaskettu takuumaksu on pienempi kuin EU:n ytimen Suomen. Ei voi pitää paikkaansa. Totalitaarisessa maassa tämä pappi pantaisiin häkkiin moneksi vuodeksi. Onneksi emme ole sellaisessa tilanteessa. Pappi oli kyllä unohtanut että hallitukselle ja pankeille pitää antaa se ropo, jossa on hallituksen kuva. Mutta hyvä että suoraselkäisiä pappeja löytyy - vaikka Suomenmaassa ei tarvita vapautuksen teologiaa - ainakaan vielä?
Presidentivaalien hybriksestä on päästy nopeasti arkeen ja riidan rakentamiseen, mikään ei ole niin taipuisaa kuin politiikka. Nyt näyttää TVssa alkavan taas jokin palaveri, jossa mm. Soini ja muita puoluejohtajia on mukana - jaa vaaleja se näyttää koskevan, hohhoijaa.
Iltapäivällä vannottiin sotilasvala, nuorimmasta leivottiin rakuuna. Tilaisuus oli juhlava, isänmaata ei kyllä tainnut kukaan mainita, mutta eversti piti nuorille hyvän puheen ja kansanedustaja toimi valan esilukijana. Kerrotaan, että yrittäjä-taustaisen edustajan isä on kenraali -niinpä hän sopikin hyvin esilukijaksi. Reilusta pakkasesta huolimatta kaikui 30-vuotisen sodan ratsuväen marssi komeasti.
http://www.youtube.com/watch?v=10VGe34d-T8
Takaisin päivän aiheeseen. Otsikon kysymys on retorinen. Uskon, ettei Salon selkä murru, vaikka taipuu. Uskon ettei puolustuskyky murru, vaikka taipuu ja uskon että kuntien tehtävä ei häviä, vaikka määrä väheneekin ja tilapäinen demokratiavaje syntyy.
Voisikohan olla totta, että eduskunta lastasi ja lastasi kunnille velvollisuuksia ja sitten kun kamelin selkä alkoi taittua, sanoivat valtion virkamiehet, että syy on kuntien tehottomuudessa kun rahat ei riitä. Ja nyt tehoa tulee lisää? Ja rahat alkavat riittämään?
Saas nähdä sataako tämä keskustan ja peruksien laariin. Se vaara tai onni näkökulmasta riippuen on ilmassa. Mielenkiintoista. Suuruuden ekonomia johtaa kyllä siihen, että Suomen pitäisi valtiollisestikin liittyä johonkin suurempaan - mutta mihin. Itsenäisyys menetetään tällä ihannoinnilla ja toiminnalla hyvää vauhtia, vaikka tarkoitus on toinen. Liittymisellä tarkoitan aivan toisen tason liittymistä kuin EU sopimuksessa määritellään. Toivottavasti olen väärässä ja maamme itsenäisyys säilyy, mutta kaikkien pitää tehdä omat virheensä, niin puolueiden kuin hallitustenkin ja eduskunnan ja virkamiesten ja ehkä äänestäjätkin tekevät virheitä.
Arktisen bloggarin suosituksesta kuuntelin aamuhartauden. Tulipa suoraa tekstiä hartauspapilta. Saarnamies totesi, että Suomelle on pantu aivan suhteettoman suuri määrä takuita maksettavaksi maamme kokoon nähden. Jopa Englannnin ja oliko se Belgian yhteenlaskettu takuumaksu on pienempi kuin EU:n ytimen Suomen. Ei voi pitää paikkaansa. Totalitaarisessa maassa tämä pappi pantaisiin häkkiin moneksi vuodeksi. Onneksi emme ole sellaisessa tilanteessa. Pappi oli kyllä unohtanut että hallitukselle ja pankeille pitää antaa se ropo, jossa on hallituksen kuva. Mutta hyvä että suoraselkäisiä pappeja löytyy - vaikka Suomenmaassa ei tarvita vapautuksen teologiaa - ainakaan vielä?
Presidentivaalien hybriksestä on päästy nopeasti arkeen ja riidan rakentamiseen, mikään ei ole niin taipuisaa kuin politiikka. Nyt näyttää TVssa alkavan taas jokin palaveri, jossa mm. Soini ja muita puoluejohtajia on mukana - jaa vaaleja se näyttää koskevan, hohhoijaa.
Iltapäivällä vannottiin sotilasvala, nuorimmasta leivottiin rakuuna. Tilaisuus oli juhlava, isänmaata ei kyllä tainnut kukaan mainita, mutta eversti piti nuorille hyvän puheen ja kansanedustaja toimi valan esilukijana. Kerrotaan, että yrittäjä-taustaisen edustajan isä on kenraali -niinpä hän sopikin hyvin esilukijaksi. Reilusta pakkasesta huolimatta kaikui 30-vuotisen sodan ratsuväen marssi komeasti.
http://www.youtube.com/watch?v=10VGe34d-T8
Takaisin päivän aiheeseen. Otsikon kysymys on retorinen. Uskon, ettei Salon selkä murru, vaikka taipuu. Uskon ettei puolustuskyky murru, vaikka taipuu ja uskon että kuntien tehtävä ei häviä, vaikka määrä väheneekin ja tilapäinen demokratiavaje syntyy.
Voisikohan olla totta, että eduskunta lastasi ja lastasi kunnille velvollisuuksia ja sitten kun kamelin selkä alkoi taittua, sanoivat valtion virkamiehet, että syy on kuntien tehottomuudessa kun rahat ei riitä. Ja nyt tehoa tulee lisää? Ja rahat alkavat riittämään?
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Talven selän taittumista odotellessa
Jäinen ja luminen vaippa verhoaa maankuorta. Pakkasta pitelee edelleen, vaikka eilen kävi lyhyt ja ohut keväinen henkäys. Metsät ovat yllättävän lumisia, johtunee siitä korkeapaineen pysyttelystä paikallaan. Tuulet ovat tulossa.
Ennen puhuttiin paljon Jan Mayenin matala- ja korkeapaineista. Tämä tulivuoriperäinen ikiroudan peittämä saari kuuluu Norjalle. Sijainti on lähempänä Grönlantia ja Islantia kuin Norjaa. Saari on ollut valaanpyytäjien ja kalastajien tukikohta vuosisatojen ajan. Erään munkin löydettyä saaren, jossa oli samaan aikaan vulkaanista toimintaa, mahdollisesti maailman pohjoisimman tulivuoren purkaus, kutsui hän paikkaa helvetin portiksi (Wikipedia).
Talvisaikaaan arktisen alueen mantereilla vallitsee korkeapaine, rannikoilla ja saarilla merellinen ilmasto (Wikipedia). Golf- virraksi kutsuttu luonnon lämpöpumppu ja aurinko pitävät osan arktisesta alueesta asuttuna. Siitä voimme olla tyytyväisiä ja keskittyä sosiaaliseen toimintaan.
Talven selän piti entisajan mukaan taittua 19.1. Heikin päivänä. Myös 25.1. on ollut eräs määräpäivä. Tänä vuonna kovimmat pakkaset ilmaantuivat noiden päivien jälkeen. Mutta etelätuulet ovat tulossa maamme subarktiselle ja arktiselle alueelle. Helsinki on saanut viime päivinä yllättävän paljon lunta lounaistuulen pyyhkiessä etelärannikkoa vain 10-15 kilometrin kaistaleelta. Aleksanterinkadun lämmityskään ei riittänyt poistamaan lunta ja jäätä täysin.
Kevät on tulossa kuitenkin. Ja kuukauden kuluttua ensimmäiset muuttolinnut tulevat. Luontoa kannattaa tarkkailla.
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/vuodenkierto.shtml
Ennen puhuttiin paljon Jan Mayenin matala- ja korkeapaineista. Tämä tulivuoriperäinen ikiroudan peittämä saari kuuluu Norjalle. Sijainti on lähempänä Grönlantia ja Islantia kuin Norjaa. Saari on ollut valaanpyytäjien ja kalastajien tukikohta vuosisatojen ajan. Erään munkin löydettyä saaren, jossa oli samaan aikaan vulkaanista toimintaa, mahdollisesti maailman pohjoisimman tulivuoren purkaus, kutsui hän paikkaa helvetin portiksi (Wikipedia).
Talvisaikaaan arktisen alueen mantereilla vallitsee korkeapaine, rannikoilla ja saarilla merellinen ilmasto (Wikipedia). Golf- virraksi kutsuttu luonnon lämpöpumppu ja aurinko pitävät osan arktisesta alueesta asuttuna. Siitä voimme olla tyytyväisiä ja keskittyä sosiaaliseen toimintaan.
Talven selän piti entisajan mukaan taittua 19.1. Heikin päivänä. Myös 25.1. on ollut eräs määräpäivä. Tänä vuonna kovimmat pakkaset ilmaantuivat noiden päivien jälkeen. Mutta etelätuulet ovat tulossa maamme subarktiselle ja arktiselle alueelle. Helsinki on saanut viime päivinä yllättävän paljon lunta lounaistuulen pyyhkiessä etelärannikkoa vain 10-15 kilometrin kaistaleelta. Aleksanterinkadun lämmityskään ei riittänyt poistamaan lunta ja jäätä täysin.
Kevät on tulossa kuitenkin. Ja kuukauden kuluttua ensimmäiset muuttolinnut tulevat. Luontoa kannattaa tarkkailla.
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/vuodenkierto.shtml
maanantai 6. helmikuuta 2012
Suomen 12. presidentti
Pitkästä aikaa kokoomustaustainen henkilö valittiin Suomen tasavallan presidentiksi. Olisi kovin yksipuolista, jos presidentin pitäisi aina olla demari- tai maalaisliittolaislähtöinen. Pieni Suomi näyttää tarvitsevan tällaisia #päivänpolitiikan# yläpuolelle punnertavia politiitikkoja näyttämään suuntaa.
Ahtisaari oli kieltämättä epäpoliitikkomainen poikkeus joukosta. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että presidentti on Suomessa yhtä turha kuin kuningas Ruotsissa. Mutta kansa haluaa ylläpitää kalliin instituution ja kansan ääntä on kuunneltava. Kehittyneessä maassa pääministeri, joka on eduskunnalle vastuullinen, riittäisi hallitsijaksi. Ja vaihtovälikin olisi siedettävä.
Aikaisemmin kirjoitin Suomen kolmannesta tasavallasta. Otan kuitenkin asiaa mietittyäni takaisin: toinen tasavalta jatkuu eli se joka alkoi sodasta, kansankunnan selviytymisen ääritilanteesta ja pakotti reaalipolitiikan huomioimiseen.
Tässä tuoreessa vaalissa on ollut paljon myös ns. huonoja häviäjiä. Mutta se on heidän ongelmansa. Kolmas tasavalta on ollut idulla Ahtisaaren jälkeen ja itu on kasvuvaiheessa edelleen. Enkä tarkoita sitä, että siirrymme yleisviherrykseen. Kaikissa puolueissa tulee vähitellen siirtymää kolmanteen, uuteen kansalaistasavaltaan. Entinen vihreitten ministeri povaa, että presidentin vaalien kaltainen kahtiajako arvokonservatiiveihin ja arvoliberaaleihin on arkipäivää parinkymmenen vuoden päästä.
Vallitseva rälssi, eli Suomen ylimitoitettu hallinto, kasvava tuottamatonta työtä tekevien joukko kotimaassa ja Brysselissä, johtaa väkisin ongelmiin. Väkimäärältään pienessä maassamme on on ylisuuri eduskunta. 100 kansanedustajaa riittäisi siinä kuin 70 kuntaakin koko maahan. Hallinnon politrukkeja erilaisine nimikkeineen on aivan yltäkylläisesti. Tuorein karmea esimerkki on muutaman vuoden käytössä ollut poliittinen valtiosihteeri- systeemi eli politrukkien politrukit.
Kaiken lisäksi politrukkirälssi keskittää Suomea Helsinkiin ja mielipiteet polarisoituvat maantieteellisesti. Helsinkiä, Espoota ja Vantaata näyttää kuitenkin mahdottomalta saada yhteen, mutta provinssin ja kaupunkeja aiotaan panna yhteen vaikka pakolla. Mitä demokratiaan se on? Provinssissa asuvia kansalaisia pidetään ikäänkuin toisen luokan ihmisinä, jotka eivät osaa ajatella tai ajattelevat väärin. Jos kansalaiset itse haluavat suuria kuntia, en sitä vastusta ollenkaan. Kukaan ei ole esittänyt, kuinka paljon rahaa säästyy kun lopetetaan liuta lautakuntia ja hallituksia sekä valtuustoja. Tai aletaan kuljettaa alakoululaisia kymmenien kilometrien päähän. Se ei ole paljon.
Katsotaan nyt mitä uusi presidentti suhtautuu tähän kaikkeen. Ulkopolitiikassa hän joutuu opettelemaan monenlaista, mutta onhan perehdyttäjä ulkoministeri kokenut ja enimmäkseen viisaana pidetty vanha kehäkettu.
Ahtisaari oli kieltämättä epäpoliitikkomainen poikkeus joukosta. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että presidentti on Suomessa yhtä turha kuin kuningas Ruotsissa. Mutta kansa haluaa ylläpitää kalliin instituution ja kansan ääntä on kuunneltava. Kehittyneessä maassa pääministeri, joka on eduskunnalle vastuullinen, riittäisi hallitsijaksi. Ja vaihtovälikin olisi siedettävä.
Aikaisemmin kirjoitin Suomen kolmannesta tasavallasta. Otan kuitenkin asiaa mietittyäni takaisin: toinen tasavalta jatkuu eli se joka alkoi sodasta, kansankunnan selviytymisen ääritilanteesta ja pakotti reaalipolitiikan huomioimiseen.
Tässä tuoreessa vaalissa on ollut paljon myös ns. huonoja häviäjiä. Mutta se on heidän ongelmansa. Kolmas tasavalta on ollut idulla Ahtisaaren jälkeen ja itu on kasvuvaiheessa edelleen. Enkä tarkoita sitä, että siirrymme yleisviherrykseen. Kaikissa puolueissa tulee vähitellen siirtymää kolmanteen, uuteen kansalaistasavaltaan. Entinen vihreitten ministeri povaa, että presidentin vaalien kaltainen kahtiajako arvokonservatiiveihin ja arvoliberaaleihin on arkipäivää parinkymmenen vuoden päästä.
Vallitseva rälssi, eli Suomen ylimitoitettu hallinto, kasvava tuottamatonta työtä tekevien joukko kotimaassa ja Brysselissä, johtaa väkisin ongelmiin. Väkimäärältään pienessä maassamme on on ylisuuri eduskunta. 100 kansanedustajaa riittäisi siinä kuin 70 kuntaakin koko maahan. Hallinnon politrukkeja erilaisine nimikkeineen on aivan yltäkylläisesti. Tuorein karmea esimerkki on muutaman vuoden käytössä ollut poliittinen valtiosihteeri- systeemi eli politrukkien politrukit.
Kaiken lisäksi politrukkirälssi keskittää Suomea Helsinkiin ja mielipiteet polarisoituvat maantieteellisesti. Helsinkiä, Espoota ja Vantaata näyttää kuitenkin mahdottomalta saada yhteen, mutta provinssin ja kaupunkeja aiotaan panna yhteen vaikka pakolla. Mitä demokratiaan se on? Provinssissa asuvia kansalaisia pidetään ikäänkuin toisen luokan ihmisinä, jotka eivät osaa ajatella tai ajattelevat väärin. Jos kansalaiset itse haluavat suuria kuntia, en sitä vastusta ollenkaan. Kukaan ei ole esittänyt, kuinka paljon rahaa säästyy kun lopetetaan liuta lautakuntia ja hallituksia sekä valtuustoja. Tai aletaan kuljettaa alakoululaisia kymmenien kilometrien päähän. Se ei ole paljon.
Katsotaan nyt mitä uusi presidentti suhtautuu tähän kaikkeen. Ulkopolitiikassa hän joutuu opettelemaan monenlaista, mutta onhan perehdyttäjä ulkoministeri kokenut ja enimmäkseen viisaana pidetty vanha kehäkettu.
torstai 2. helmikuuta 2012
Mitä geenisi kertovat?
Ehdokaskuulustelujen asemasta kävin Biomedicumissa kuuntelemassa Juha Keren, Irma Järvelän ja Ritva Halilan esityksiä, joita johdatteli itse arkkiatri Risto Pelkonen.
Kere toimii sekä Karolinskassa että Helsingin yliopistossa, muut ovat jälkimmäisen palveluksessa ja Halila johtaa siellä Hjelt- instituuttia. Kere on Nobel- palkintojen raadissa ja Science for Life Laboratory Stockholmin varajohtaja.
Kere korosti, että paljon tietoa geeneistä ja tutkimuksesta löytyy netistä. Avoimuus onkin varmaan tässä asiassa hyväksi. Ihmisen genomin selvitys oli kallis projekti, olikohan 10 miljardia dollaria, nyt hinta testiä kohti on muutama sata dollaria enää. Kere näytti 2008 julkaistua tutkimusta, jossa suomalaisten perimä erosi jopa Itä- ja Länsi-Suomen osalta enemmän kuin saksalaisten ja brittien perimät toisistaan. Isolaatti Suomi on todella ollut, jopa Suomen osat ovat isolaatteja. Kuten Kere totesi on järven yli päästy naapurikyliin, metsät ja suot ovat eristäneet meitä ennen. Näin on muodostunut suomalaisia perinnöllisiä tauteja, jotka ovat johtuneet yhdestä geenivirheestä. Ne kaikki on ehditty jo selvittämään. Aikaimoinen saavutus.
Nyt tähdätään ns. monitekijäisten sairauksien geneettisiin syihin ja alttiusgeeneihin sekä tunnistettujen geenien toiminnan ymmärtämiseen. Keren ennustuksen mukaan tulevaisuudessa tämä tulee liittymään sairauksien tutkimukseen välttämättömänä lisävälineenä. Myös hoito kehittyy, ensimmäinen geenitutkimuksen tuottama hoito on kroonisen myeloisen leukemian hoitoon tullut tyrosiinikinaasientsyymi. Tämä on pitkän tien alku. Summittaisesta perimän selvittämisestä ei ole hyötyä.
Järvelä puhui käytännön kokemuksista. Lista, josta löytyy selvitettyjen geenivirheiden aihettamia sairauksia alkaa olla jo hämmästyttävän pitkä.
Yksi geenitesti/elämä riittää. Kaikki geenit tulevat esille tutkimuksessa, myös haitalliset. Ja niissä syntyy ongelmia. Hakusanalla Eurogentest saattaa netistä löytä lisätietoa. NEJM:n artikkelista viime vuodelta tekijänimellä Bloss ym. löytyy myös lisätietoja. Hämmästyttävästi hypolaktasiaa (laktoosi-intoleranssi entisellä nimellä) selvittävä geenitesti on tarkkoine vertailuhintoineen halvempi kuin epämääräiseksi jäävä laktoosirasituskoe. Mutta kaikki, joilla laktoosia hajottava geeni puuttuu, eivät saa maitotuotteista oireita. Niinpä lievien epäilyjen paras testi on omatoiminen maidonjuontikoe. Sitä mieltä on kommentaattorikin ollut jo vuosia.
Halilan esityksessä keskityttiin eettisiin ongelmiin, joita löytyy monenlaisia. Jatkuva keskustelu on paikallaan. Geenitestissä saa tulokset myös sukulaisistaan, ja se on tietysti iso ongelma joskus. Tieto annetaan yleensä silloin kun kyse on vakavasta sairaudesta, johon on parannuskeino. Syövistä vain 5% on periytyviä, joten geenitestillä ei vielä pääse pitkälle.
Keskustelussa oli eksistentiaalisiakin piirteitä. Joku halusi geenitestin kaikille - asiantuntijat torjuivat tämän. Vahvat ennakkokäsitykset näyttävät leimaavan perimäkeskustelua. Kimeeri- käsityskin elinsiirtojen jälkeen tuli selväksi. Khimaira oli kyllä aika hurja taruelän.
Aikanaan klinikkakoulutuksessa tehtiin E. Nikkilän klinikassa potilaiden sukupuita. Lääkärin suorittamaan haaastatteluun tämä sisältyy nytkin supistettuna.
Käsityksekseni jäi, että sukupuulla pääsee kohtuupitkälle tälläkin hetkellä monitekijäisten tautien syitä selvitellessä. Ja hoito on pitkään oireen mukaista, liitännäissairauksien estämiseen kohdistuvaa terapiaa.
Yhden geenin aiheuttamat sairaudet kuuluvat geneetikkojen ja kliinikkojen yhteiseen kenttään.
Mutta kehitys kulkee kohti yksilögenetiikkaa, jolloin kehittyy joko Personalized genetics tai Personalized medicin.
Kere toimii sekä Karolinskassa että Helsingin yliopistossa, muut ovat jälkimmäisen palveluksessa ja Halila johtaa siellä Hjelt- instituuttia. Kere on Nobel- palkintojen raadissa ja Science for Life Laboratory Stockholmin varajohtaja.
Kere korosti, että paljon tietoa geeneistä ja tutkimuksesta löytyy netistä. Avoimuus onkin varmaan tässä asiassa hyväksi. Ihmisen genomin selvitys oli kallis projekti, olikohan 10 miljardia dollaria, nyt hinta testiä kohti on muutama sata dollaria enää. Kere näytti 2008 julkaistua tutkimusta, jossa suomalaisten perimä erosi jopa Itä- ja Länsi-Suomen osalta enemmän kuin saksalaisten ja brittien perimät toisistaan. Isolaatti Suomi on todella ollut, jopa Suomen osat ovat isolaatteja. Kuten Kere totesi on järven yli päästy naapurikyliin, metsät ja suot ovat eristäneet meitä ennen. Näin on muodostunut suomalaisia perinnöllisiä tauteja, jotka ovat johtuneet yhdestä geenivirheestä. Ne kaikki on ehditty jo selvittämään. Aikaimoinen saavutus.
Nyt tähdätään ns. monitekijäisten sairauksien geneettisiin syihin ja alttiusgeeneihin sekä tunnistettujen geenien toiminnan ymmärtämiseen. Keren ennustuksen mukaan tulevaisuudessa tämä tulee liittymään sairauksien tutkimukseen välttämättömänä lisävälineenä. Myös hoito kehittyy, ensimmäinen geenitutkimuksen tuottama hoito on kroonisen myeloisen leukemian hoitoon tullut tyrosiinikinaasientsyymi. Tämä on pitkän tien alku. Summittaisesta perimän selvittämisestä ei ole hyötyä.
Järvelä puhui käytännön kokemuksista. Lista, josta löytyy selvitettyjen geenivirheiden aihettamia sairauksia alkaa olla jo hämmästyttävän pitkä.
Yksi geenitesti/elämä riittää. Kaikki geenit tulevat esille tutkimuksessa, myös haitalliset. Ja niissä syntyy ongelmia. Hakusanalla Eurogentest saattaa netistä löytä lisätietoa. NEJM:n artikkelista viime vuodelta tekijänimellä Bloss ym. löytyy myös lisätietoja. Hämmästyttävästi hypolaktasiaa (laktoosi-intoleranssi entisellä nimellä) selvittävä geenitesti on tarkkoine vertailuhintoineen halvempi kuin epämääräiseksi jäävä laktoosirasituskoe. Mutta kaikki, joilla laktoosia hajottava geeni puuttuu, eivät saa maitotuotteista oireita. Niinpä lievien epäilyjen paras testi on omatoiminen maidonjuontikoe. Sitä mieltä on kommentaattorikin ollut jo vuosia.
Halilan esityksessä keskityttiin eettisiin ongelmiin, joita löytyy monenlaisia. Jatkuva keskustelu on paikallaan. Geenitestissä saa tulokset myös sukulaisistaan, ja se on tietysti iso ongelma joskus. Tieto annetaan yleensä silloin kun kyse on vakavasta sairaudesta, johon on parannuskeino. Syövistä vain 5% on periytyviä, joten geenitestillä ei vielä pääse pitkälle.
Keskustelussa oli eksistentiaalisiakin piirteitä. Joku halusi geenitestin kaikille - asiantuntijat torjuivat tämän. Vahvat ennakkokäsitykset näyttävät leimaavan perimäkeskustelua. Kimeeri- käsityskin elinsiirtojen jälkeen tuli selväksi. Khimaira oli kyllä aika hurja taruelän.
Aikanaan klinikkakoulutuksessa tehtiin E. Nikkilän klinikassa potilaiden sukupuita. Lääkärin suorittamaan haaastatteluun tämä sisältyy nytkin supistettuna.
Käsityksekseni jäi, että sukupuulla pääsee kohtuupitkälle tälläkin hetkellä monitekijäisten tautien syitä selvitellessä. Ja hoito on pitkään oireen mukaista, liitännäissairauksien estämiseen kohdistuvaa terapiaa.
Yhden geenin aiheuttamat sairaudet kuuluvat geneetikkojen ja kliinikkojen yhteiseen kenttään.
Mutta kehitys kulkee kohti yksilögenetiikkaa, jolloin kehittyy joko Personalized genetics tai Personalized medicin.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Sananrieskoo pääkaungissa
Tuskin mikään suomenkielen sana kuvaa informaatiota paremmin kuin otsikon leipävertaus. En ole savolainen, mutta arvostan savonmurteen sattuvia ja oivaltavia kielikuvia.
Niin, kävin eilen kirjastoissa ja niiden jälkeen vierailin Mediatoriksi nimitetyllä areenalla. Helsingin kaupunginkirjastossa opin, että samalla kortilla saa myös Espoon ja Vantaan kirjoja. Hyvä! Mukaani tarttui Miika Nousiaisen Metsäjätti, jonka kannessa on Best Seller- leima. Tämä tarkoittaa viikon laina-aikaa. Palvelu Laajasalon kirjastossa oli erinomaista.
Päivemmällä siirryin Meilahden alueelle, jossa sain entisen Yliopiston LTDK:n perusopetuksen laitoksen alakerrassa lounaan normihintaan. Arkkitehdin suunnittelemat lankatuolit olivat vaihtuneet tusinakamaksi arvelemaani sitonit- tuotteeseen. Alakerrassa pönötteli joidenkin vanhojen opettajieni muotokuvia joukossa leppoisa Harald Teir luennoimassa naivistis- tyyppisessä maalauksessa. Oli myös uudempia (Saxen-Sakseloita) ja vanhempia (Renkosia) maalauksia, joissakin uusissa näkyi vain hahmo.
Terveystieteen kirjastossa oli myös erinomainen palvelu. Taas tuli kortti ja tunnin ilmainen informaatiohaun neuvonta. Aivan upeata. Kirjastossa on myös kirjoja ja lehtiä, mutta kaikki tieto kannattaa louhia suunnattomista hakupalveluista, joista aika monen artikkelin saa pdf- muodossa itselleen näppärästi sähköpostilla. Informaatikko-ammattilaisesta on paljon apua, saattaa viikon työ sujua parissa tunnissa opastuksen keralla ja jälkeen. Olen lupaillut laativani review- tyyppisen artikkelin ikivanhoista pöytälaatikkoon jääneistä tutkimuksistani. Saas nähdä. Tänään aion mennä vielä informaatikon pitämälle parin tunnin kurssille.
Harmi, ettei terveystieteen kirjastoa voi käyttää esim. maaseutusairaaloissa - ei vaikka siitä tietysti maksettaisiin. Yritin johtaja-aikanani vaikuttaa asiaan, sain ymmärtävää nyökkäilyä, mutta lopputulemaksi jäi: mitäs toimit siellä periferiassa. Business ja Kansalliskirjasto rulettaa.
Vapaa tiedonkulku on suhteellinen käsite, kun mukana ovat tietysti yritykset ja business. Mutta mielestäni maksamalla pitäisi päästä tietoihin muualtakin Suomesta. Helsingistä tietysti pääsee, koska kirjastotoimi on yhteiskunnan rahoittamaa ja kansalaisen käytössä, kun hän matkustaa kirjaston luokse tietoa louhimaan.
Kun ei vuori tule Muhammedin luokse, on Muhammedin mentävä vuoren luokse.
Kävellessäni takaisin keskustaan Meilahdesta, kuljin Finlandiatalon ja Musiikkitalon ohitse ja jätin musiikin tällä kertaa siihen. Yllätyksekseni näin keskeneräisen rakennustyömaan keskellä Helsingin parhainta paikkaa. Sinne rakennuttaa Etera asuntoja, joilla on Aalto-nimi. Hm... ovatkohan Helsingin herrat taas nukahtaneet? Mutta vaihtoehtokulttuuria ei ole nitistetty, pakkasen purema sekainen telttaleiri vastapäätä Sanomataloa oli siitä osoituksena. Ketään ei näkynyt teltan ja kojujen ulkopuolella. Makasiiniliike on edelleen olemassa.
Oli oikeastaan kiinnostavaa nähdä presidenttiehdokkaat kakkonen ja kuutonen livenä. Tenttaus oli vähän yksistoikkoinen, ja sananrieska oli kuivunutta, mutta Mielensäpahoittajan puheenvuorot hauskoja ja teräviä. Hyvä oivallus keventää jaanaamista ja jorinaa. Arvaan kyllä kenen puolella MP oli. Toinen oli sketsipakinan mielestä harmaa ja toinen mielensäpahoittaja kuten itse MP. Hyvä luonnehdinta. Naapurikatsoja oli "hampaat irvessä Haaviston puolesta"- tyyppi, joka heitteli välihuutoja ja lähes vihapuhetta sen kun ehti. Varttuneessa väessä näkyi Niinistö- kirjamerkkejä heiluttevia helsinkiläisiä rouvia ja siistejä sisäturkkeja kainaloissaan kuljettavia herroja, mutta myös nuorisoa ja hetken takanani seisoi itse BenZ.
Ehdokkaiden sanomisia kommentoin aikaisemmasta ajatuksesta poiketen nyt kuitenkin HS blogi Perässähiihtäjissä.
Niin, kävin eilen kirjastoissa ja niiden jälkeen vierailin Mediatoriksi nimitetyllä areenalla. Helsingin kaupunginkirjastossa opin, että samalla kortilla saa myös Espoon ja Vantaan kirjoja. Hyvä! Mukaani tarttui Miika Nousiaisen Metsäjätti, jonka kannessa on Best Seller- leima. Tämä tarkoittaa viikon laina-aikaa. Palvelu Laajasalon kirjastossa oli erinomaista.
Päivemmällä siirryin Meilahden alueelle, jossa sain entisen Yliopiston LTDK:n perusopetuksen laitoksen alakerrassa lounaan normihintaan. Arkkitehdin suunnittelemat lankatuolit olivat vaihtuneet tusinakamaksi arvelemaani sitonit- tuotteeseen. Alakerrassa pönötteli joidenkin vanhojen opettajieni muotokuvia joukossa leppoisa Harald Teir luennoimassa naivistis- tyyppisessä maalauksessa. Oli myös uudempia (Saxen-Sakseloita) ja vanhempia (Renkosia) maalauksia, joissakin uusissa näkyi vain hahmo.
Terveystieteen kirjastossa oli myös erinomainen palvelu. Taas tuli kortti ja tunnin ilmainen informaatiohaun neuvonta. Aivan upeata. Kirjastossa on myös kirjoja ja lehtiä, mutta kaikki tieto kannattaa louhia suunnattomista hakupalveluista, joista aika monen artikkelin saa pdf- muodossa itselleen näppärästi sähköpostilla. Informaatikko-ammattilaisesta on paljon apua, saattaa viikon työ sujua parissa tunnissa opastuksen keralla ja jälkeen. Olen lupaillut laativani review- tyyppisen artikkelin ikivanhoista pöytälaatikkoon jääneistä tutkimuksistani. Saas nähdä. Tänään aion mennä vielä informaatikon pitämälle parin tunnin kurssille.
Harmi, ettei terveystieteen kirjastoa voi käyttää esim. maaseutusairaaloissa - ei vaikka siitä tietysti maksettaisiin. Yritin johtaja-aikanani vaikuttaa asiaan, sain ymmärtävää nyökkäilyä, mutta lopputulemaksi jäi: mitäs toimit siellä periferiassa. Business ja Kansalliskirjasto rulettaa.
Vapaa tiedonkulku on suhteellinen käsite, kun mukana ovat tietysti yritykset ja business. Mutta mielestäni maksamalla pitäisi päästä tietoihin muualtakin Suomesta. Helsingistä tietysti pääsee, koska kirjastotoimi on yhteiskunnan rahoittamaa ja kansalaisen käytössä, kun hän matkustaa kirjaston luokse tietoa louhimaan.
Kun ei vuori tule Muhammedin luokse, on Muhammedin mentävä vuoren luokse.
Kävellessäni takaisin keskustaan Meilahdesta, kuljin Finlandiatalon ja Musiikkitalon ohitse ja jätin musiikin tällä kertaa siihen. Yllätyksekseni näin keskeneräisen rakennustyömaan keskellä Helsingin parhainta paikkaa. Sinne rakennuttaa Etera asuntoja, joilla on Aalto-nimi. Hm... ovatkohan Helsingin herrat taas nukahtaneet? Mutta vaihtoehtokulttuuria ei ole nitistetty, pakkasen purema sekainen telttaleiri vastapäätä Sanomataloa oli siitä osoituksena. Ketään ei näkynyt teltan ja kojujen ulkopuolella. Makasiiniliike on edelleen olemassa.
Oli oikeastaan kiinnostavaa nähdä presidenttiehdokkaat kakkonen ja kuutonen livenä. Tenttaus oli vähän yksistoikkoinen, ja sananrieska oli kuivunutta, mutta Mielensäpahoittajan puheenvuorot hauskoja ja teräviä. Hyvä oivallus keventää jaanaamista ja jorinaa. Arvaan kyllä kenen puolella MP oli. Toinen oli sketsipakinan mielestä harmaa ja toinen mielensäpahoittaja kuten itse MP. Hyvä luonnehdinta. Naapurikatsoja oli "hampaat irvessä Haaviston puolesta"- tyyppi, joka heitteli välihuutoja ja lähes vihapuhetta sen kun ehti. Varttuneessa väessä näkyi Niinistö- kirjamerkkejä heiluttevia helsinkiläisiä rouvia ja siistejä sisäturkkeja kainaloissaan kuljettavia herroja, mutta myös nuorisoa ja hetken takanani seisoi itse BenZ.
Ehdokkaiden sanomisia kommentoin aikaisemmasta ajatuksesta poiketen nyt kuitenkin HS blogi Perässähiihtäjissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)