Tauon jälkeen 

Kohtuupitkän tauon jälkeen on aika tarttua läppäriin ja virittää muutamia lauseita. Kevät, kesä ja pian syksykin on siirtynyt menneeseen aikamuotoon. Henkilökohtaisesti sitä leimaa kai ennen muuta sopeutuminen uuteen elämänrytmiin. Säännöllisestä työstä irtautuminen ei ole ollut yksinkertaista, mutta alkaa ehkä nyt onnistua. Blogi on toiminut eräänlaisena siltana entisen arjen ja uuden arjen välillä.

Olen seurannut Kemppisen blogia ja lueskellut Liikkasen Antin tekstejä tauonkin aikana. Merkillistä on se, että blogit tuntuvat läheisimmiltä kuin vaikka sanomalehtiartikkelit. Mistähän sekin johtuu. Ei varman ainakaan digitaalisesta muodosta. Kai olen aika vanha pitämään digilehteä ykkösenä, sanomalehtipaperin rutina on jotain hyvää, arvokasta ja kodikasta. Mutta artikkelit eivät poikkea luki ne sitten diginä tai paperipainoksena. Niissä bloggari vie lehtimiehestä voiton.

Eräässä vaiheessa ajattelin aivan uuden blogin aloittamista, mutta se jäi. Myös omat kotisivut ovat pyörineet mielestä ja verkkotunnus on jo varattu eli kotisivuston pohja on luotu. Puuttuu vain osa raudoituksesta ja sitten sisältö. Katsotaan sanoi kaivonkatsoja.

No niin, kynnys on ylitetty ja blogin kakkkosvaihe avattu. Kuvia ei ole vielä tässä mukana. Täytyy miettiä niiden muotoa. Esikatselussa näyttää Snuffekin olevan vielä mukana, saa olla, kun en ryhdy ilmiasua heti muuttamaan.

Sääkatsaus vielä: märän ja kostean kesän jälkeen oli lähes kaatosademainen syksy lyhyitä poutataukoja lukuun ottamatta. Nyt lokakuun viikonloppu on ollut varsin kuiva. Kurjet ja joutsenetkin ovat muuttomatkalla ja pysähtelevät myöhäisen viljankorjuun tähteitä aterioimaan ennen huimia lentomatkojaan. Kurkien trumpetit musisoivat syyssäässä kuin paraskin sinfoniaorkesteri. Kurkiaurat ottavat korkeutta ja suuntaavat kaakkoon eikä etelään, ehkä suorin reitti ei ole paras. Illalla linnunradan maitotie kuvittaa taivaankantta ja Otava on pohjoisen taivaan optimistinen käyrä. Pian tulevat ensimmäiset pakkaset ja sitten on jo lumisateiden vuoro. Talvesta ei tiedä kukaan, mutta pihlajanmarjatietäjät ennustavan vähälumista talvea, koska pihlja ei kanna kahta taakkaa...
Saas nähdä. Asiaa tullaan seuraamaan.

100 vuotta

Satavuotispäivän kunniaksi muutama muistelus.

Pari vuotta sitten tuonilmaisiin siirtynyt isäni syntyi tasan sata vuotta sitten. Viisi ensimmäistä vuotta hän eli Tsaarin vallan alamaisena ja sitten itsenäisessä Suomessa.  Kotipaikka oli ensin Uudenkirkon Peippolan kylä Karjalan kannaksella ja myöhemmin saman pitäjän Kaukjärvi. Isoisä oli viljelijä ja kauppias, joka ennätti kuolla ennen talvisodan syttymistä. Perheessä oli neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Kauppa sijaitsi lähellä Perkjärven leiriä ja niinpä asiakkaiden valtaosa kesäisin oli sotilaita. Koska Pommac maistui ja sitä kysyttiin, eikä kenttäoloissa käytetty ainakaan julkisesti alkoholipitoisia poreilevia  juomia, hankki isoisä Pommacin valmistuksen lisenssin ja hänestä tuli vähäksi aikaa limonaditehtailija.
Vanhin poika rupesi liikemieheksi ja perusti Kaukjärvelle sahan, toinen taas halusi kauppiaaksi ja isästä piti tulla agronomi, sodassa kaatunut veljensä oli myös maatalousalalla nuoruutensa. Toisesta tyttärestä tuli majuurska ja toinen ei avioitunut sotilaan kanssa.
Isä kirjoitti ylioppilaaksi Terijoen yhteislyseosta, koulukavereista tuli mm. lakimiehiä ja opettajia ja yksi taisi olla ilmavoimien komentaja.  Isä aloitti opinnot Helsingin yliopistossa ja harjoitteli Immolan tilalla Imatralla. Sitten puhkesi talvisota ja myöhemmin kesäsota. Isä haavoittui ja toinen veli kaatui joukkueenjohtajana Leipäsuolla lähellä kotikulmiaan. Isä osallistui kantakortin mukaan yli 20 taisteluun, jatkosodan hän soti helsinkiläisen Ässärykmentin joukoissa ilmeisesti opiskelupaikkakunnan takia.
Isä oli tavannut äidin ennen sotaa. Sodan jälkeen he menivät yhteen. Opiskelu jäi 40-luvun lopulla ja isä teki ikäänkuin "esilinkolat" ja siirtyi viljelijäksi maalle. Äiti oli kai ajatellut muuta ja palasi tähän muutokseen ajoittain.
Suku osti Orimattilasta metsävaltaisen tilan, jakoi sen osiin, joilla tuli niukasti eläen toimeen eläkeikään asti. Oma koti rakennettiin ja hyvin rakennettiinkin. Ihailen saavutusta.  Talousrakennuskin tehtiin ja eläimiä hoidettiin.  Kesäsunnuntaisin isä pani vaalean puvun  ja kesähatun päähän ja pyhitti näin lepopäivän. Ihmettelin, miksi hän käytti peltipurkkiöljyä 50-luvulla salaatin kastikkeena. En ihmettele oliivilöljyn käyttöä enää. Tupakoinnin isä lopetti 50-luvulla lääkärin suosituksesta!
Koko ikänsä isä liikkui, teki töitä ja metsä oli hänen elämäntapansa. Kotona keskusteltiin paljon erilaisista asioista - myös politiikasta - ja niitä keskusteluja muistan lämmöllä. Kohtuudella isä osallistui kylän rientoihin, mutta viihtyi parhaiten kotona - joitakin kaupunkireissuja lukuun ottamatta.
Murheita tuli kuten elämässä on tapana tulla.
Isä saattoi hautaan tyttärensä ja vaimonsa.
Aika kului uudella kotiseudulla omalla tilalla ja omassa asunnossa  omaa uraansa ja vähän vaille 90-vuotiaana isä muutti kirkonkylälle asuntoon, jossa hän asui melkein päivälleen 10 vuotta sairaalavaiheen jäädessä vajaan kuukauden pituiseksi.
Isä jätti jäljen, joka pysyy hänet tunteneissa ja häviää sitten ajan virtaan.
Kiitollisuus jää päällimmäiseksi järkevästä ihmisestä ja luonnon läheisestä maaseudun kulkijasta, jolle sivistynyt käytös ja tavat eivät olleet vieraita.

Takatalvi

Kevät on vauhdilla tulossa, mutta nyt parina päivänä on pyryttänyt jälleen. Uusi lumi on vanhan surma sananlaskun mukaan.

Paikallisaviisissa pohdiskellaan AY-pomojen palkkoja, kouluverkon supistamista ja karjalaisten hymyilyä kun tavataan. Ankeakin arki helpottuu hymyllä. Ja jälleen tulee sananlasku kielen päälle: ilo pintaan vaik sydän märkänis. Taidatko sen paremmin sanoa.  Täällä tynkä-Karjalassa keskustellaan enemmän kuin lännempänä (omia havaintoja). Hississäkin puhutaan toisin kun muualla. Minne sie oot mänös- tyyliin. Ei kysytä tylsästi mikä kerros. Ehkä siitä tulee yhteisöllisyyttä. Itäisen maan kansalaiset ovat vielä yhteisöllisempiä kuin suomalaiset suomenruotsalaisia lukuunottamatta. Mutta venäläiset eivät hymyile kovin paljoa. Mistähän sekin johtuu.

Sunnuntaiaviisissa on myös kirjoitus taistelusta allergiaa vastaan. Hankkikaa koira, juokaa kuumentamatonta maitoa ja harrastakaa puutarhanhoitoa. Näin lapset tottuvat pöpöihin immuunijärjestelmän toimiessa entistä paremmin. Allergiaprofessori perustaa ohjeensa mm. tutkimukseen, jossa vertailtiin Venäjän Karjalan ja Suomen allergiaesiintyvyyttä. Ero on kuusinkertainen.

Kyse ole vain ihmislajista, sillä ihmisen mikrobiomi (suurinpiirtein oma bakteerikanta) voi sitä paremmin, mitä paremmin sitä ympäröivä bakteerieliöstö voi.

Olemme osa luontoa - kuitenkin ja onneksi.

Aurinkoista

Suomenmaa on saanyt kylpeä auringossa muutaman päivän. Yöpakkaset ovat todella reippaita, eikä loska ole toistaiseksi palannut tunnelmaa sotkemaan. Tosin muhkuraiset niljakkaat polut ja pikkutiet ovat kulkijalle hankalia. Yrittäkää pysyä pystyssä. Mutta vahinko ei tule koskaan kello kaulassa. Ja riski mennä ulos kannattaa ottaa jos suinkin mahdollista. Saimaallekin oli vedetty latu-uria juuri ennen pakkasia. Niinpä suksilla pääsee liukkaasti eteen päin jäälakeudella.

Aurinkomyrsky ja mahtavat purkaukset lämmänlähteessämme  raivoavat ja revontulia näkyy tavallista enemmän. Yötaivaalle kannattaa tuijotella tai katsella tähtiharrastajien sivuja.

Maassa vedetään henkeä omin presidenttivaalien jälkeen ja media on keskittynyt Venäjän vaaleihin ja USA:n esivaaleihin. Ennakkosuosikki tai sellaiseksi julistautunut voitti Venäjällä. Presidentti SN onnitteli ja veikkasi suhteille hyviä aikoja median mukaan. Niitä toivotaan, vaikka Venäjällä on valitusta henkilöstä muitakin mielipiteitä. Netin käyttö on sielläkin vapaata, ja se tekee joidenkin arvioiden mukaan venäläisistä vapaampia kuin koskaan.

Pastori Sadinmaa piti aamulla jälleen selkeäsanaisen aamuhartauden, jossa hän käsitteli sitä mikä kuuluu Jumalalle ja mikä keisarille (ja ilmeisesti myös idän mahtimaan vaaleja). Kolikostahan sen näkee. Mutta keisarista Sadinmaa ei tykännyt eikä ilmeisesti usko valistuneeseen itsevaltiuteen. Valistuksen tuottama sananvapaus antaa kaikille oikeuden sanoa sanottavansa. Siitä pastori oli tyytyväinen.

Kollegani Antti johdatteli kuuntelemaan aamuhartauksia. Ne ovat ainakin osittain muuttuneet aivan toisenlaisiksi kuin "vanhan liiton" aikana eli ennen vanhaan. Vapautuksen teologia on tullut Pohjolaan. Aika erikoista.

Entinen mormonisaarnaaja Mitt Romney on vahvimmilla norsupuolueen ehdokkaaksi, mutta tuskin voittaa rauhanpalkinnon saanutta ja sen jälkeen maailman tunnetuimman terroristin nitistänyttä Barack Hussein Obamaa.

Kuten USA:n dollarissa kirjoitetaan: "In God we trust", ja jotkut lisäävät siihen, "other customers pay in cash" tai tiedemaailmassa "others must bring data".

Hienon koiran muistoksi

Rotunsa upea edustaja siirtyi vaikean äkillisen sairauden takia avustettuna sen rajan yli, josta kukaan elollinen ei palaa.  Se on surullista, kun koiramaista aikaa olisi ollut teoriassa vielä runsaasti jäljellä.

Kuuden vuoden ikään Nuffe (Snuffe, Nuhve, virallinen nimi Vikatikin kennelin  Nuuskamuikkunen) ehti kuitenkin paljon. Se saavutti yhden sertin ja suoritti innosta puhkuen metsästyskoiran taipuvaisuuskokeen.  Nuffe hallitsi mestarillisesti sekä ilma- että maavainun. Nuffella oli päällimmäisenä metsästyskoiran vaistot ja sitten vasta leimaantuminen laumaan. Iän myötä jälkimmäisestäkin pääsi nauttimaan.

Maaseutu, erityisesti Orimattilan Heinämaan pellot ja metsät olivat Nuffen mielipaikkoja. Se rakasti autoa ja häkkiä, joissa matkustaen se pääsi lähelle päämääriään. Valitettavasti en ehtinyt opetaa sitä loistoluokan metsästyskoiraksi, johon sen parhaat taipumukset viittasivat. Nuffe nouti vedestä riistakapuloita suurella innolla. Itsepäinen, luonnetta omaava spanieli on upea ilmestys ja koiran toiminnan katselu tuottaa suurta iloa ja tyydytystä. Nuffe kulki maastossa kuono maassa ja haisteli kaikki hajut. Nuorempana se kuvitteli olevansa jäniskoirakin ja teki upeita ajoja.  Lumi kantoi jäniksiä paremmin kuin painavampaa cockeria.

Unohtumaton on myös Nuffe-pennun poukkoilu apilapellossa ja isompana viljapeltojen siimeksessä, kallioilla ja soilla, mäkien päällä sekä tiheiköissä.

Nuffe oli myös laivakoira ja pärjäsi pienessä purjepaatissa hyvin. Se sopeutui Saimaankin luontoon kuin osa siitä. Huonommin se viihtyi kaupunkiasunnossa. Sisätilat kelpasivat kuitenkin ainakin tilapäisesti Nuffelle ja häntä heilui, vaikka se ei tehnyt itsestään numeroa. Nuffe oli paikalla aina varsin huomaamattomasti. Iltaisin se toivotti omalla tavallaan hyvää yötä ja aamuisin se tuli herättelemään oikeaan aikaan.  Vieraat se ensin haukkui, sitten oli kaveria. Nuffe ei ollut lapsikoira, se vierasti lapsia vaikka lapset olivat siihen aivan ihastuksissa.
Nuffen katse oli palvelualtis, joskus omapäinen tai arvosteleva. Ulkoilma oli Nuffelle kaikki kaikessa. Pentuna se arasteli jäätä ja jäälakeutta, varttuneena se juoksi nuolena pitkin valkoista aavaa. Lumesta Nuffe piti, kieriskeli silminnähden nautinnollisesti ja pudisteli turkkinsa sen jälkeen uskomattaomalla ravistelulla.

Maaliskuun alussa suuntautui matka jälleen maalle. Nuffe lähti reippaana ja pirteänä matkaan ja suoritti maalletulorituaalinsa, uskomattoman vauhdikkaan reviirijuoksunsa nopeammin kuin yleensä, eikä tyytynyt normaaliin yhteen juoksuun vaan uusi sen.  Nuffe oli musta salama. Mutta illalla kaikki ei ollut hyvin. Nuffen katseessa oli hämmästystä ja epäuskoisuutta. Emme sitä ymmärtäneet vielä.  Maalle tullessa oli suojasää. Yöllä pakastui ja odotimme hankikelejä, joilla Nuffe myös viihtyi.

Mutta aamulla Nuffen takajalat eivät kantaneet. Nuffe ei valittanut. Sisua riitti vielä. Nuffen elämä oli kuitenkin määräytynyt päättymään. Häntä ei enää heilunut, mutta katse oli unohtumattoman rohkea ennen lähtöä tästä maailmasta.
Nuffe eli lyhyen, mutta täyteläisen koiranelämän ja on jopa ikuistettu öljyvärimaalaukseen.
Nuffe haudataan rakastamilleen maille maaseudun rauhaan.

Jälkikirjoitus

Nuffen viimeinen kuoppa kaivettiin kaksi päivää sitten lumen peittämään maahan, joka ei ollut lainkaan roudassa. Vanhalla vesikelkalla tuotiin Nuffen jäännökset paikalle ja laskettiin maan poveen. Nuffen viimeiset jäljet olivat jääneet sulamassa olleeseen lumeen, mutta pakkanen oli ne jäädyttänyt tarkoiksi jälkikuvioiksi Nuffen viimeisestä juoksusta. Siinä ne säilyvät seuraavaan suojasäähän tai lumisateeseen asti.

Oscarit on jaettu

Viime yönä markkinointikoneisto jakoi nimetyille ehdokkaille pystit. Meryl Streep niiasi - ehkä kuitenkin pokkasi parhaan naisnäyttelijän patsaan roolistaan Rautarouvassa.  Mrs. Streepin näyttelijäntyöstä on monenlaisia mielipiteitä. Mutta kyllä hän kuuluu nykyhetken näyttelijöiden taitavimpiin ja ilmaisukykyisempiin ja jää ilman muuta elokuvan historiaan. Annoin Iron Lady- filmille **** nähdessäni sen juuri ennen oscareita.

Tuo entinen selluloidi- ja nykyinen bittiteollisuus on erityisesti Kalifornian muovi- ja betonikulttuurin sekä palmu-rantatyrske-sunset glamourin syömähammas kulunutta kielikuvaa käyttääkseni. Olin kerran matkalla Los Angelesissa juhlien aikaan. Finnairin käyttämässä hotellissa oli aikanaan järjestetty ensimmäinen Oscar- gaala. Sen kunniaksi pianisti esiintyi ja joitakin juhlien jatkoja näkyi paikalla. Kaduilla oli kilometrikaupalla filmiä levällään ja poliisit pyörivät kaikkialla ja tekivät autoillaan näyttäviä U-käännöksiä. Joukko juhlijoita oli taltutettu istumaan katukäytävälle selkä rakennukseen, polvet koukussa ja kädet ristissä niskan takana. Missään filmissä en ole nähnyt sellaista kohtausta. Asento vaikutti hankalalta, mutta poliisit hallitsivat täysin tilanteen. En tiedä, mikä oli syynä, mutta erikoiselta juttu näytti. Juttelin viereisen Spirituoosikauppaa pitävän mustan kanssa, joka pudisteli päätään. Mies oli käynyt niinkin kaukana kuin Tanskassa.

Viime viikolla yritin perehtyä hallintoalamaisen tehtäviin erään valtion viraston lähetellessä määräyksiään ja määräaikojaan. Näyttää siltä, että virastoilla on halua korjata sitä, mikä toimii, mutta ei huomata sitä mikä ei toimi. Ja pyydetään lisää henkilökuntaa ja valitellaan työmäärää. Mielestäni hallintoa on karsittava ja työntekomahdollisuuksia lisättävä muualla. Tämäkin virasto on kaiken lisäksi tehnyt kardinaalivirheitä ja osa työntekijöistä on saamassa ainakin mojovia syytteitä laiminlyönneistään. Tunnollisena hallintoalamaisena yritän parantaa tapani ja tuottaa byrokraateille paperia ja bittejä mapitettavaksi tai säilöttäväksi parhaan taitoni ja kykyni mukaan. Onhan se toistaalta sama, mitä byrokraatti tekee, työ ja palkka sekä kulutus nostaa kansantalouden tuottoa.

Käynti Helsingissä tuli sopivasti. Hyvä ruoka Kosmoksessa ja sen jälkeen Lasse Pöystin uskomattoman hieno oivaltava monologi "Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä" kruunasi illan. Lasse on upea näyttelijä.  Filmeissäkin Oscar- tasoa ja näyttämöllä ylittämätön. Sen jälkeen kokous lauantaina sujui hyvin, ehdittiin katsoa Carl Larssonin näyttely Ateneumissakin. Larssonin alkuvuosien työt ja Pariisissa maalatut olivat upeimpia, sitten alkoivat postikorttisarjat ja ruotsalaisen elämänmuodon ylistys. Kansatieteellisesti tämä tietysti erittäin arvokasta kuvausta. Ja lapsille löytyy paljon nähtävää. Kiinnostunut löytää Falunin läheltä Larssonin museoidun kodin. Ruotsalaiset (L:n lisäksi mm. Selma Lagerlöf ja Astrid Lindgren) ovat muuten eteviä lastenkulttuurissa, siitä heille kaikki kunnia.

Tänään taitaa olla vielä hiihtokeliä ennen suojan saapumista. Pientä lumihiutaletta leijailee maahan. Kahdenksan astetta on pakkasta - ja talven selkä on viimein taittunut.

Korkepaine on siirtynyt Siperian ylle

Lumet sulavat Oslo-Kööppenhamina-Berliini-Budapest-Bukarest-Odessa- kaupunkeja yhdistävän viivan etelä- ja lounaispuolella. Talvi taitaa olla ohi Roomassakin. Norjanmerellä on matala, joka tuo Golf-virran lämpöhöyryt Skotlantiin ja Norjaan.

Kreikka näyttää ajautuvan kaaokseen. Ei taida olla enää paljon pelastettavaa. Solidaarisuutta ei ole - surullista.

Kotisuomessa Finnairin lennot on kohta lennetty, toimitusjohtaja petaa tulevaisuuttaan asuntopuliveivauksilla yhdessä eläkelaitoksen kanssa. Onneksi lehdistö näyttää vaihteeksi valvovan kansan etua ja entinen eläkejohtajakin puhuu kohtuuden ja hyvän hallinnon puolesta, samoin muuten aamun saarnamies kuuluttaa kirkkoon hyvää hallintoa. Aamuhartautta ennen tuli reipasta ja iloista musiikkia: Iloinen maamies ja Kevyt ratsuväki.

Kuntasekamelskaa hämmentävät nyt kuntaministeri ja toinen sosiaaliministeri. Jälkimmäinen ja VM:n virkamiehet olivat eilen Lappeenrannan teknillisen yliopiston luentosalissa kuuntelemassa maakunnan kuntia. Katsotaan, mitä tästä sopasta tulee. Pöytä on kunnille katettu, kiinnostus ruokailuun on pakkosyötön rajoilla. Suomi 70-napaistuu, sitten 5- napaistuu ja loppujen lopuksi palveluja saa vain täysin väärässä paikassa eli Suomen eteläsyrjässä. Siinä prognoosia seuraavalle sadalle vuodelle.

Paikallisesti Etelä-Karjala on vahvassa nousussa, paikallinen aviisi on ajoittain melkein yhtä paksu kuin Hesari. Liikemiehet ideoivat kylpylöitä ja lääketehtaita, dieselin valmistamista puusta (puusprii on antiikkia), Imatralla tehdään pahvipakkauksia maito- ym. purkkeihin ja muuta monenmoista on tapahtumassa. Eikä onneksi Imatran terästehdasta ole lopetettu - ainakaan vielä.
Kun todettiin, ettei sairaala ole tehokas eikä sitä nykyisen sairaalatornin korjauksillla saa kuin tehottomammaksi, lyttäävät luottamusmiehet virkamiesten ja Aalto- yliopiston arkkitehtien laatiman selvityksen jo ennen "tulevaisuus-seminaaria".  Virkamiehillä on pitempi pesti kuin luottamushenkilöillä. Vaalit ovat neljän vuoden välein, pitemmälle ajattelu on turhaa?

Cest si bon laulelee naislaulaja ylessä, se on hyvä.

Aurinkoinen talvipäivä

Aurinko ei tänä aamuna jäänyt pilviverhon taakse kuun tapaan kuutamoimaan, vaan sai pilvet karkaamaan vähän sivummalle. Mahtavan suuren Venäjän mahtavan kaupungin Moskovan itäpuolella ja korkean Kaukasuksen pohjoispuolella lepäilevä mahtava korkeapaine lähettää edelleen kylmiä ilmamassoja EU-alueelle Espanjaa, Brittein saaria ja Italian Rooman alapuolista sääriosaa sekä Kreikkaa lukuunottamatta. Lisäksi Bordeauxissa taidetaan olla plussan puolella. Toscanassa näkyi kelivaroitustauluja teillä etenkin Lapin tuntureita muistuttavilla kukkuloilla - ehkä siellä on nyt lunta.

Mitä ihmiset kokevat tällä hetkellä kunnissa, puolustusvoimissa ja Salossa. Kuntaratkaisua ei ole vielä tehty, jälkimmäiset on ja kuntaratkaisukin toteutuu, ellei hallitus kaadu ja mihinkäs se kaatuisi - jaa no sisäiseen eripuraan tietysti. Ihmiset joutuvat kohtamaan pelästyksen jälkeen kivulian sopeutumisen alun ja realiteettien tunnistamisen, sitten viha valtaa heidät kunnes masennus tulee hylätyille ja viimein edessä on tilanteen vähittäinen hyväksyminen ja sopeutuminen. Tukahdetut tunteet lienevät yksilölle ja yhteiskunnalle kaikkien vaarallisimpia. Tietysti ylimitoitettu aggressio on vaara. Tai oikeastaan kaikki yllätystä seuraavien vaiheitten ylimitoitetut reaktiot. Tässä toivoisi viisautta salolaisille, pohjois-karjalaisille ja muille lopetettavien varuskuntien ja pienten kuntien asukkaille. Minusta suomenruåtsalaiset voisi jakaa eri vasruskuntiin sotataitoja oppimaan - se jos mikä olisi tasa-arvoista ja lopettaisi ankkalammikkopuheet.

Kaiken taustalla on herra pankkiiri. Hän ei kuitenkaan loppupelissä voita, luonto voittaa aina. Mutta siihen voi kulua aikaa.
En ymmärrä, miksi entinen taistolainen ja nykyinen pankkiiri pääsee rehvastelemaan Päivälehden sunnuntaihaastattelussa. Ehkä hän on malli-salolainen, ei suinkaan vasta valittu presidentti. Mielestäni pankkiirien heimo on kaukana eettisyydestä. "Käsin kaksin rahat itselleni kahmin". Se on valitettavasti nykyajan meno ja meininki.
Pankkiirit pyörittävät maailmaan, johon me kaikki omat tienestimme upotamme.

Mutta näin lienee hyvä, eikä sotia tule. Onkohan meidän kiitettävä pankkiireja rauhantilasta?

No sarkasmi sikseen.  Olen huvikseni kääntänyt Kanavaan lähettääni kirja-arvostelua (Tuikka/Hillilä) ruotsiksi ja havainnut sen kielen lyhyemmäksi ja ytimekkäämmäksi kuin tämän armaan suomenkielen. Meidän kielemme on uniikki kieliperheessä, siitä on syytä olla ylpeä. Toivottavasti venäläiset antavat arvoa suomenkielen sukuisten väestöjen asialle.

Eilen esitettiin persialainen piirrosdokumentti televisiossa,  se oli upeaa työtä kerta kaikkiaan. Vaikeat vallankumouksen jälkeiset asiat tuotiin esille animaatiossa selvin grafiikkavedoin ja enimmäkseen hienosti mustavalkoisina kuvina  huumoria unohtamatta. Niin samanlaiset ovat ihmiset ajatukset läheisistään ja perheistään järjestelmistä riippumatta.

Taittuiko Salon, puolustusvoimien ja kuntien selkä?

Pohtiessani eilen talven selän taittumista, mursi Nokia ja hallitus muita selkiä urakalla.

Saas nähdä sataako tämä keskustan ja peruksien laariin. Se vaara tai onni näkökulmasta riippuen on ilmassa. Mielenkiintoista. Suuruuden ekonomia johtaa kyllä siihen, että Suomen pitäisi valtiollisestikin liittyä johonkin suurempaan - mutta mihin. Itsenäisyys menetetään tällä ihannoinnilla ja toiminnalla hyvää vauhtia, vaikka tarkoitus on toinen.  Liittymisellä tarkoitan aivan toisen tason liittymistä kuin EU sopimuksessa määritellään. Toivottavasti olen väärässä ja maamme itsenäisyys säilyy, mutta  kaikkien pitää tehdä omat virheensä, niin puolueiden kuin hallitustenkin ja eduskunnan ja virkamiesten ja ehkä äänestäjätkin tekevät virheitä.

Arktisen bloggarin suosituksesta kuuntelin aamuhartauden. Tulipa suoraa tekstiä hartauspapilta. Saarnamies totesi, että Suomelle on pantu aivan suhteettoman suuri määrä takuita maksettavaksi maamme kokoon nähden. Jopa  Englannnin ja oliko se Belgian yhteenlaskettu takuumaksu on pienempi kuin EU:n ytimen Suomen. Ei voi pitää paikkaansa. Totalitaarisessa maassa tämä pappi pantaisiin häkkiin moneksi vuodeksi. Onneksi emme ole sellaisessa tilanteessa. Pappi oli kyllä unohtanut että hallitukselle ja pankeille pitää  antaa se ropo, jossa on hallituksen kuva. Mutta hyvä että suoraselkäisiä pappeja löytyy - vaikka Suomenmaassa ei tarvita vapautuksen teologiaa - ainakaan vielä?

Presidentivaalien hybriksestä on päästy nopeasti arkeen ja riidan rakentamiseen, mikään ei ole niin taipuisaa kuin politiikka. Nyt näyttää TVssa alkavan taas jokin palaveri, jossa mm. Soini ja muita puoluejohtajia on mukana - jaa vaaleja se näyttää koskevan, hohhoijaa.

Iltapäivällä vannottiin sotilasvala, nuorimmasta leivottiin rakuuna. Tilaisuus oli juhlava, isänmaata ei kyllä tainnut kukaan mainita, mutta eversti piti nuorille hyvän puheen ja kansanedustaja toimi valan esilukijana. Kerrotaan, että yrittäjä-taustaisen edustajan isä on kenraali -niinpä hän sopikin hyvin esilukijaksi. Reilusta pakkasesta huolimatta kaikui 30-vuotisen sodan ratsuväen marssi komeasti.

http://www.youtube.com/watch?v=10VGe34d-T8

Takaisin päivän aiheeseen. Otsikon kysymys on retorinen. Uskon, ettei Salon selkä murru, vaikka taipuu. Uskon ettei puolustuskyky murru, vaikka taipuu ja uskon että kuntien tehtävä ei häviä, vaikka määrä väheneekin ja tilapäinen demokratiavaje syntyy.

Voisikohan olla totta, että eduskunta lastasi ja lastasi kunnille velvollisuuksia ja sitten kun kamelin selkä alkoi taittua, sanoivat valtion virkamiehet, että syy on kuntien tehottomuudessa kun rahat ei riitä.  Ja nyt tehoa tulee lisää? Ja rahat alkavat riittämään?

Talven selän taittumista odotellessa

Jäinen ja luminen vaippa verhoaa maankuorta. Pakkasta pitelee edelleen, vaikka eilen  kävi lyhyt ja ohut keväinen henkäys. Metsät ovat yllättävän lumisia, johtunee siitä korkeapaineen pysyttelystä paikallaan. Tuulet ovat tulossa.

Ennen puhuttiin paljon Jan Mayenin matala- ja korkeapaineista. Tämä tulivuoriperäinen ikiroudan peittämä saari kuuluu Norjalle. Sijainti on lähempänä Grönlantia ja Islantia kuin Norjaa. Saari on ollut valaanpyytäjien ja kalastajien tukikohta vuosisatojen ajan. Erään munkin löydettyä saaren, jossa oli samaan aikaan vulkaanista toimintaa, mahdollisesti maailman pohjoisimman tulivuoren purkaus, kutsui hän paikkaa helvetin portiksi (Wikipedia).

Talvisaikaaan arktisen alueen mantereilla vallitsee  korkeapaine, rannikoilla ja saarilla merellinen ilmasto (Wikipedia). Golf- virraksi kutsuttu luonnon lämpöpumppu ja aurinko pitävät osan arktisesta alueesta asuttuna. Siitä voimme olla tyytyväisiä ja keskittyä sosiaaliseen toimintaan.

Talven selän piti entisajan mukaan taittua 19.1. Heikin päivänä. Myös 25.1. on ollut eräs määräpäivä. Tänä vuonna kovimmat pakkaset ilmaantuivat noiden päivien jälkeen. Mutta etelätuulet ovat tulossa maamme subarktiselle ja arktiselle alueelle.  Helsinki on saanut viime päivinä yllättävän paljon lunta lounaistuulen pyyhkiessä etelärannikkoa vain 10-15 kilometrin kaistaleelta. Aleksanterinkadun lämmityskään ei riittänyt poistamaan lunta ja jäätä täysin.

Kevät on tulossa kuitenkin. Ja kuukauden kuluttua ensimmäiset muuttolinnut tulevat. Luontoa kannattaa tarkkailla.

http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/vuodenkierto.shtml

Suomen 12. presidentti

Pitkästä aikaa kokoomustaustainen henkilö valittiin Suomen tasavallan presidentiksi. Olisi kovin yksipuolista, jos presidentin pitäisi aina olla demari- tai maalaisliittolaislähtöinen.  Pieni Suomi näyttää tarvitsevan tällaisia #päivänpolitiikan# yläpuolelle punnertavia politiitikkoja näyttämään suuntaa.

Ahtisaari oli kieltämättä epäpoliitikkomainen poikkeus joukosta. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että presidentti on Suomessa yhtä turha kuin kuningas Ruotsissa.  Mutta kansa haluaa ylläpitää kalliin instituution ja kansan ääntä on kuunneltava. Kehittyneessä maassa pääministeri, joka on eduskunnalle vastuullinen, riittäisi hallitsijaksi. Ja vaihtovälikin olisi siedettävä.

Aikaisemmin kirjoitin Suomen kolmannesta tasavallasta. Otan kuitenkin asiaa mietittyäni takaisin: toinen tasavalta jatkuu eli se joka alkoi sodasta,  kansankunnan selviytymisen ääritilanteesta ja pakotti reaalipolitiikan huomioimiseen.

Tässä tuoreessa vaalissa on ollut paljon myös ns. huonoja häviäjiä. Mutta se on heidän ongelmansa. Kolmas tasavalta on ollut idulla Ahtisaaren jälkeen ja itu on kasvuvaiheessa edelleen. Enkä tarkoita sitä, että siirrymme yleisviherrykseen. Kaikissa puolueissa tulee vähitellen siirtymää kolmanteen, uuteen kansalaistasavaltaan. Entinen vihreitten ministeri povaa, että presidentin vaalien kaltainen kahtiajako arvokonservatiiveihin ja arvoliberaaleihin on arkipäivää parinkymmenen vuoden päästä.

Vallitseva rälssi, eli Suomen ylimitoitettu hallinto, kasvava tuottamatonta työtä tekevien joukko kotimaassa ja Brysselissä, johtaa väkisin ongelmiin. Väkimäärältään pienessä  maassamme on  on ylisuuri eduskunta.  100 kansanedustajaa riittäisi siinä kuin 70 kuntaakin koko maahan.  Hallinnon politrukkeja erilaisine nimikkeineen on aivan yltäkylläisesti. Tuorein karmea esimerkki on muutaman vuoden käytössä ollut poliittinen valtiosihteeri- systeemi eli  politrukkien politrukit.

Kaiken lisäksi politrukkirälssi keskittää Suomea Helsinkiin ja mielipiteet polarisoituvat maantieteellisesti. Helsinkiä, Espoota ja Vantaata näyttää kuitenkin mahdottomalta saada yhteen, mutta provinssin ja kaupunkeja aiotaan panna yhteen vaikka pakolla. Mitä demokratiaan se on?  Provinssissa asuvia kansalaisia pidetään ikäänkuin toisen luokan ihmisinä, jotka eivät osaa ajatella tai ajattelevat väärin.  Jos kansalaiset itse haluavat suuria kuntia, en sitä vastusta ollenkaan.  Kukaan ei ole esittänyt, kuinka paljon rahaa säästyy kun lopetetaan liuta lautakuntia ja hallituksia sekä valtuustoja. Tai aletaan kuljettaa alakoululaisia kymmenien kilometrien päähän.  Se ei ole paljon.

Katsotaan nyt mitä uusi presidentti suhtautuu tähän kaikkeen. Ulkopolitiikassa hän joutuu opettelemaan monenlaista, mutta onhan perehdyttäjä ulkoministeri kokenut ja enimmäkseen viisaana pidetty vanha kehäkettu.

Mitä geenisi kertovat?

Ehdokaskuulustelujen asemasta kävin Biomedicumissa kuuntelemassa Juha Keren, Irma Järvelän ja Ritva Halilan esityksiä, joita johdatteli itse arkkiatri Risto Pelkonen.

Kere toimii sekä Karolinskassa että Helsingin yliopistossa, muut ovat jälkimmäisen palveluksessa ja Halila johtaa siellä Hjelt- instituuttia. Kere on Nobel- palkintojen raadissa ja Science for Life Laboratory Stockholmin varajohtaja.

Kere korosti, että paljon tietoa geeneistä ja tutkimuksesta löytyy netistä. Avoimuus onkin varmaan tässä asiassa hyväksi. Ihmisen genomin selvitys oli kallis projekti, olikohan 10 miljardia dollaria, nyt hinta testiä kohti on muutama sata dollaria enää.  Kere näytti 2008 julkaistua tutkimusta, jossa suomalaisten perimä erosi jopa Itä- ja Länsi-Suomen osalta enemmän kuin saksalaisten ja brittien perimät toisistaan. Isolaatti Suomi on todella ollut, jopa Suomen osat ovat isolaatteja. Kuten Kere totesi on järven yli päästy naapurikyliin, metsät ja suot ovat eristäneet meitä ennen. Näin on muodostunut suomalaisia perinnöllisiä tauteja, jotka ovat johtuneet yhdestä geenivirheestä. Ne kaikki on ehditty jo selvittämään. Aikaimoinen saavutus.

Nyt tähdätään ns. monitekijäisten sairauksien geneettisiin syihin ja alttiusgeeneihin sekä tunnistettujen geenien toiminnan ymmärtämiseen. Keren ennustuksen mukaan tulevaisuudessa tämä tulee liittymään sairauksien tutkimukseen välttämättömänä lisävälineenä. Myös hoito kehittyy, ensimmäinen geenitutkimuksen tuottama hoito on kroonisen myeloisen leukemian hoitoon tullut tyrosiinikinaasientsyymi. Tämä on pitkän tien alku.  Summittaisesta perimän selvittämisestä ei ole hyötyä.

Järvelä puhui käytännön kokemuksista. Lista, josta löytyy selvitettyjen geenivirheiden aihettamia sairauksia alkaa olla jo hämmästyttävän pitkä.
Yksi geenitesti/elämä riittää. Kaikki geenit tulevat esille tutkimuksessa, myös haitalliset. Ja niissä syntyy ongelmia. Hakusanalla Eurogentest saattaa netistä löytä lisätietoa. NEJM:n artikkelista viime vuodelta tekijänimellä Bloss ym. löytyy myös lisätietoja.  Hämmästyttävästi hypolaktasiaa (laktoosi-intoleranssi entisellä nimellä) selvittävä geenitesti on tarkkoine vertailuhintoineen halvempi kuin epämääräiseksi jäävä laktoosirasituskoe. Mutta kaikki, joilla laktoosia hajottava geeni puuttuu, eivät saa maitotuotteista oireita. Niinpä lievien epäilyjen paras testi on omatoiminen maidonjuontikoe. Sitä mieltä on kommentaattorikin ollut jo vuosia.

Halilan esityksessä keskityttiin eettisiin ongelmiin, joita löytyy monenlaisia. Jatkuva keskustelu on paikallaan. Geenitestissä saa tulokset myös sukulaisistaan, ja se on tietysti iso ongelma joskus. Tieto annetaan yleensä silloin kun kyse on vakavasta sairaudesta, johon on parannuskeino. Syövistä vain 5% on periytyviä, joten geenitestillä ei vielä pääse pitkälle.

Keskustelussa oli eksistentiaalisiakin piirteitä. Joku halusi geenitestin kaikille - asiantuntijat torjuivat tämän. Vahvat ennakkokäsitykset näyttävät leimaavan perimäkeskustelua. Kimeeri- käsityskin elinsiirtojen jälkeen tuli selväksi. Khimaira oli kyllä aika hurja taruelän.
Aikanaan klinikkakoulutuksessa tehtiin E. Nikkilän klinikassa potilaiden sukupuita. Lääkärin suorittamaan haaastatteluun tämä sisältyy nytkin supistettuna.

Käsityksekseni jäi, että sukupuulla pääsee kohtuupitkälle tälläkin hetkellä monitekijäisten tautien syitä selvitellessä.  Ja hoito on pitkään oireen mukaista, liitännäissairauksien estämiseen kohdistuvaa terapiaa.
Yhden geenin aiheuttamat sairaudet kuuluvat geneetikkojen ja kliinikkojen yhteiseen kenttään.

Mutta kehitys kulkee kohti yksilögenetiikkaa, jolloin kehittyy joko Personalized genetics tai Personalized medicin.

Sananrieskoo pääkaungissa

Tuskin mikään suomenkielen sana kuvaa informaatiota paremmin kuin otsikon leipävertaus. En ole savolainen, mutta arvostan savonmurteen sattuvia ja oivaltavia kielikuvia.

Niin, kävin eilen kirjastoissa ja niiden jälkeen vierailin Mediatoriksi nimitetyllä areenalla. Helsingin kaupunginkirjastossa opin, että samalla kortilla saa myös Espoon ja Vantaan kirjoja. Hyvä! Mukaani tarttui Miika Nousiaisen Metsäjätti, jonka kannessa on Best Seller- leima. Tämä tarkoittaa viikon laina-aikaa. Palvelu Laajasalon kirjastossa oli erinomaista.

Päivemmällä siirryin Meilahden alueelle, jossa sain entisen Yliopiston LTDK:n perusopetuksen laitoksen alakerrassa lounaan normihintaan. Arkkitehdin suunnittelemat lankatuolit olivat vaihtuneet tusinakamaksi arvelemaani sitonit- tuotteeseen. Alakerrassa pönötteli joidenkin vanhojen opettajieni muotokuvia joukossa leppoisa Harald Teir luennoimassa naivistis- tyyppisessä maalauksessa. Oli myös uudempia (Saxen-Sakseloita) ja vanhempia (Renkosia) maalauksia, joissakin uusissa näkyi vain hahmo.

Terveystieteen kirjastossa oli myös erinomainen palvelu. Taas tuli kortti ja tunnin ilmainen informaatiohaun neuvonta. Aivan upeata. Kirjastossa on myös kirjoja ja lehtiä, mutta kaikki tieto kannattaa louhia suunnattomista hakupalveluista, joista aika monen artikkelin saa pdf- muodossa itselleen näppärästi sähköpostilla. Informaatikko-ammattilaisesta on paljon apua, saattaa viikon työ sujua parissa tunnissa opastuksen keralla ja jälkeen. Olen lupaillut laativani review- tyyppisen artikkelin ikivanhoista pöytälaatikkoon jääneistä tutkimuksistani. Saas nähdä. Tänään aion mennä vielä informaatikon pitämälle parin tunnin kurssille.

Harmi, ettei terveystieteen kirjastoa voi käyttää esim. maaseutusairaaloissa - ei vaikka siitä tietysti maksettaisiin. Yritin johtaja-aikanani vaikuttaa asiaan, sain ymmärtävää nyökkäilyä, mutta lopputulemaksi jäi: mitäs toimit siellä periferiassa. Business ja Kansalliskirjasto rulettaa.

Vapaa tiedonkulku on suhteellinen käsite, kun mukana ovat tietysti yritykset ja business.  Mutta mielestäni maksamalla pitäisi päästä tietoihin muualtakin Suomesta. Helsingistä tietysti pääsee, koska kirjastotoimi on yhteiskunnan rahoittamaa ja kansalaisen käytössä, kun hän matkustaa kirjaston luokse tietoa louhimaan.
Kun ei vuori tule Muhammedin luokse, on Muhammedin mentävä vuoren luokse.

Kävellessäni takaisin keskustaan Meilahdesta, kuljin Finlandiatalon ja Musiikkitalon ohitse ja jätin musiikin tällä kertaa siihen.  Yllätyksekseni näin keskeneräisen rakennustyömaan keskellä Helsingin parhainta paikkaa. Sinne rakennuttaa Etera asuntoja, joilla on Aalto-nimi. Hm... ovatkohan Helsingin herrat taas nukahtaneet? Mutta vaihtoehtokulttuuria ei ole nitistetty, pakkasen purema sekainen telttaleiri   vastapäätä Sanomataloa oli siitä osoituksena. Ketään ei näkynyt teltan ja kojujen ulkopuolella. Makasiiniliike on edelleen olemassa.

Oli oikeastaan kiinnostavaa nähdä presidenttiehdokkaat kakkonen ja kuutonen livenä. Tenttaus oli vähän yksistoikkoinen, ja sananrieska oli kuivunutta, mutta Mielensäpahoittajan puheenvuorot hauskoja ja teräviä. Hyvä oivallus keventää jaanaamista ja jorinaa. Arvaan kyllä kenen puolella MP oli. Toinen oli sketsipakinan mielestä harmaa ja toinen mielensäpahoittaja kuten itse MP. Hyvä luonnehdinta. Naapurikatsoja oli "hampaat irvessä Haaviston puolesta"- tyyppi, joka heitteli välihuutoja ja lähes vihapuhetta sen kun ehti. Varttuneessa väessä näkyi Niinistö- kirjamerkkejä heiluttevia helsinkiläisiä rouvia ja siistejä sisäturkkeja kainaloissaan kuljettavia herroja, mutta myös nuorisoa ja hetken takanani seisoi itse BenZ.
Ehdokkaiden sanomisia kommentoin aikaisemmasta ajatuksesta poiketen nyt kuitenkin HS blogi Perässähiihtäjissä.

Karjalaispoika pääkaupungissa

Matkustin eilen junalla Helsinkiin aivan aikataulujen mukaisesti kahdessa tunnissa muutamassa minuutissa.

Ravintolavaunussa tunnelmaa nosti kaksi ilmeisesti Pohjois-Karjalan poikaa tai ukkoa (eläkeikäisiä hekin). Juttu luisti ja kaikille lähellä istuville kävi selväksi, että vanhat toverit tapasivat yllättäen pitkän tauon jälkeen. Siinä käytiin läpi tärkeimmät, mm. toinen kertoi, että on metsästä käytävä hakemassa arkku, syytä en kuullut mutta arvelen sen johtuvan hinnoista. Siihen toinen että metsästäpä metsästä. Naapurit hieman kohahtivat tämän arkirealismin keskellä. Seurasi sitten muutama sana vaivoista, toinen kertoi lopettaneensa tupakoinnin ensimmäiseen infarktiin 1985 ja sen jälkeen on viisaan lääkärin (jonka nimi mainittiin ja joka sattui olemaan kurssikaverini) lääkkeillä ja neuvoilla hyvin pärjätty.
Kun ukot erosivat, he melkein halasivat ja toivottivat toisilleen "Taivaassa tavataan" ja siihen vielä jonkin sutkauksen joka haihtui mielestä erikoisen tervehdyksen yhteydessä.

Junassa selvisi, että Joensuussa esitetään talvella muutaman kerran kamarioopperaa Rautatie. Upea juttu. Esityspaikka on Carelicum- talo.

Asemalta kävellessä bongasin Arhinmäen istumassa Arnold'sin kahvilassa kumitossuissaan aivan itsensä näköisenä seuralaisensa kera. Herra Arhinmäki kuuluu omaan sukupolveensa ja on eräs sen johtajia. Mutta mihin suuntaan hän Suomenmaata vie nykyisessä puoluejohtajan pestissään?

Toinenkin Helsingin herra istui metrossa korkea krimiturkislakki päässään, taisi olla Lauri Tarasti. Pisteet metron käytöstä.

Kävin myös kuuntelemassa terveyspolitiikkaa. Monenlaista on ilmassa ja mm. tilaaja-tuottajamalli on nostamassa päätään ainakin Vantaalla. Kuulin, että ruotsalaiset kunnalliset yleislääkärit, jotka muutama vuosi sitten ostivat vastaanottonsa, ovat nyt myymässä niitä eri yhtiöille -mm Attendolle. Näin maailma kehittyy. Suomi on jäänyt tässä jälkeen selvästi  ehkä onneksi. Mutta suuria muutoksia povasi terveydenhuoltoon tämä vantaalainen pomo.
Kuulin myös että nuoret ovat järjestämässä tempauksia, joilla yritetään vaikuttaa alamaissa olevan opetuksen kehittämiseen ja opiskelijamääriin.
Hyvä että aktivoituvat.

Vaalit on kohta ns. lusittu ja uusi presidentti aloittaa. Luulen tuloksen ratkenneen, muutaman kirjoituksen tein Perässähiihtäjäblogiin Hesariin. Jos ei siellä kummempaa näy, taitavat kommentit olevan siinä.

Viime viikkojen ponnistus eli FT Timo J Tuikan kirja Kaarlo Hillilästä, ei ainoastaan Kekkosen vaan koko tasavallan taustahahmosta on luettu ja arvostelu kirjoitettu. Jos en saa sitä präntättyihin viestimiin, ilmestyy se tässä blogissa kuukauden sisällä.

Batman & Robin

Voimakaksikko on valittu. Veikkasin tietysti Niinistöä voittajaksi, mutta laitoin toiseksi Haaviston hyvin pienellä erolla Väyryseen.  Ja niin tapahtuikin. Muiden ehdokkaiden kohdalta prosenttiroknoosini meni useilla prosenteilla pieleen. Erityisesti kokeneen ja pätevimmän ehdokkaan vaatimaton äänisaalis oli yllätys - gallupeista huolimatta.

Kahden viikon taistelu on alkanut. Molemmat ovat herrasmiehiä, joten keskinäistä loanheittoa tuskin tulee. Mutta apujoukot ja kansa saattavat reagoida jopa puheissaan loukkaavasti. Urheiluareenojen huonompi puoli tulee politiikkaan ja pettyneet purkavat mieltään.

Luulen, että molemmat saavat tasapäin tukea kaupungeista ja hyvinvointi-Suomesta. Haavisto saa suuren osan Lipposen enemmän tai vähemmän julkisesti testamenttaamista äänistä. Sitä tukee Päivi Lipposen tuore bloggaus US:ssa. Ammattiyhdistysliike näkyy kehottavan joukkoja Haaviston taakse. Niinistö saanee SFP:n äänestäjiltä lisää, mutta Persujen äänet Helsingissä ja Suomen pikkucityissä voivat olla yllätyksellisiä.  Eroa ei synny nähdäkseni  etelässä, ellei AY-liike todella yllätä. Mutta maaseutu nämä vaalit loppujen lopuksi ratkaisee. Kumpi ehdokkaista pystyy luomaan hyvän ja luontevan suhten maaseutuun ja syrjässä asuviin ihmisiin. Kuntaliitokset eivät kuulu presidentille, mutta taitavammin niihin suhtautuva korjaa potin kotiin ja pääsee kansankunnan kaapin päälle. Äänestämättä jättäminen tullee lisääntymään.  Se sataa Niinistön laariin.

Koulutus ja oppiarvo tuskin ratkaisee nykymaailmassa mitään, loppututkinto tai sen puuttuminen ei ole olennaista, jos on hyvä tyyppi. Kirjojen kirjoittaminen paljastaa paljon ihmisestä, mutta siinäkään tuskin eroja on paljon, vaikka Haaviston kirjallinen tuotanto on Wikipedian mukaan lähinnä Interrail-oppaita. Perheoloilla on merkitystä, mutta niistä ei voi puhua, koska se ymmärretään syrjinnäksi. Kaikissa  kumppanuussuhteissa on monenlaisia elementtejä, hyväksikäyttöä ei pidä hyväksyä, mutta siitä ei ole merkkejä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Presidentinvaalin ensimmäinen kierros johtaa uudenlaiseen Suomeen.

Vuosituhannen vaihteesta on kulunut kymmenen vuotta, mutta yhteiskuntamme on muuttunut enemmän kuin parissa-kolmessakymmenessä vuodessa sitä ennen.

Niinistö on vielä "vanhan liiton miehiä". Haavisto edustaa uutta vähitellen vallan Suomessa saavaa sukupolvea ja on selvästi muutoksen johtotähti,  ja pian johtovaari - koska hänkin vanhenee.

Iäkkäämpien on vaikea hyväksyä muutosta, mutta näin maailma menee eteenpäin,  jopa Euroopan koillisnurkka Suomi. Vaikka - kuten todennäköiseltä näyttää - Haavisto häviäisi, ei muutos katoa.

Jos Suomi eli I tasavallassa sodan loppun saakka ja Kekkonen, Koivisto ja Halonen toisessa tasavallassa, alkaa nyt III tasavallan aika, vähitellen.  Ahtisaari oli ensimmäinen III tasavallan airut ja enne. Silloin puolue-eliitit ja puoluejyrät säikähtivät.  Vanha meno palasi kuitenkin pian.  Nyt suuntaa ei voida kääntää vanhaan Suomeen.

Isänmaa näyttää korvautuvan synnyinmaalla, ja kansalaisemme ovat jatkossa maailmankansalaisia. No - tämä on ennuste, joka saattaa vielä jäädä toteutumatta, mutta muutoksen suunta on selvä.
Anyway.
Let's vote!

Lippu salkoon

Suomen lippu symbolisoi monet kolhut ja runsaasti uhrauksia ja verta vaatinutta maamme itsenäisyyttä. Sotien jälkeen syntyneet ovat välttyneet ihmiskunnan pahimmalta itse aiheutetulta vitsaukselta eli sodalta. Isänmaa on muuttunut kaukaiseksi käsitteeksi ja ehkä joidenkuiden mielestä tarpeettomaksi. Olemme maailman kansalaisia nykyään. Arvaamaton suurvalta on ja pysyy naapurinamme idässä, lännessä on hyvinvointivaltio Ruotsi ja pohjoisessa Norja suojaa meitä Jäämeren viimoilta. Etelässä on Viro, mutta välissä vettä, joskus jäätä.  Suomea on haukuttu suomettumisesta. Viro oli alistettu mutta ei virottunut. Ja tällä hetkellä Viro on itsenäisempi - tosin Nato suojassa - kuin Suomi. Meidän on tarkasti huomioitava Venäjän toiveet ja pyrkimykset, muuten tulee lunta tupaan kuten suurimmat tuiskut idästä talvella muutenkin. Suomalainen paradoksi, voidaksemme olla länsimainen demokratia, meidän on oltava suomettuneita suhteissa itään.

Pitkäaikainen presidentti takasi sodan jälkeen vuosikymmenet maalle rauhan, vaikka välillä oli tipalla. Ymmärtämättömät ovat häntä moittineet, mutta lippu säilyi hänen aikanaan tahrattomana. Toivottavasti tänään (tai ilmeisemmin toisella kierroksella) löytyy henkilö, joka panee itsensä likoon Suomen puolesta ja Suomen ulkosuhteissa, kuten virkaan vielä kuuluu.

Päivän kunniaksi ohessa presidentin valtiolippu.

Vaalien aatto

Huomenna on virallinen liputuspäivä presidentinvaalien vuoksi. Ehdokkaat ovat käyneet enemmän tai vähemmän tiukkaa kampanjaa viime viikkoina.

Mielipidemittausten tiedotukset johtavat vaaleja ja eniten hehkutetaan kärjessä keikkuvaa ehdokasta ja ihmetellään jonkin järkevän ehdokkaan vaatimatonta gallup-suosiota. Puolueet propagoivat "omien" puolesta - viran puolesta. Ja kannattajat hännänhuippuina ilmoittautuvat eri listoille. Tämä on suomalaista demokratiaa.

Kaiken maailman asioita kysytään. Kysymystulva ei välttämättä liity tuleviin virkatehtäviin, mutta ehkä ehdokkaasta on tiedettävä ihan kaikki. Kansanvaali on kokonaismielikuva- vaali ja niin on varmaan hyvä. En usko kansan olevan niin järjetöntä, että presidentiksi pääsee tyhjää puhumalla ja taivaita lupailemalla tai ulkonäöllä ja sliipatulla puheella hämäämisellä. Kukaan ehdokkaista ei käsittääkseni kuulu tuohon kuuvaamaani joukkoon, vaikka piirteitä inhimillisestä kansanhurmaajasta löytyy yhdellä jos toisellakin. Eiväthän he muuten poliitikkoja olisikaan.

On hyvä muistaa, että eduskunta käyttää Suomessa ylintä valtaa, hallitus hallinnoi eduskunnan tuella ja presidentti vastaa ulkosuhteista YHDESSÄ hallituksen kanssa. Muuten presidentti on melkein riippumaton eduskunnasta, mutta ei kansasta. Lisäksi presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta todellisessa kriisissä antanee tehtävän sotilaalle, joka kyllä säilyy alaisena (mutta kenen alaisena, mitähän siitä sanoo PL).

Uskon, että maa saa hyvän presidentin - tai ainakin sellaisen jonka se ansaitsee. Jämäkin ja näytöiltään pätevin ehdokas on ilmeisesti valtaosan mielestä liian vanha ja elää 15 v sitten vallinneessa ajassa.  Parhaimman kampanjan käyneen ehdokkaan kera linnaan muuttaisi hänen puolta nuorempi kampaaja- miehensä ja todennäköisimmän valituksi tulevan kera tulisi ehdokasta reilusti nuorempaa, itsenäiseltä vaikuttavaa, naisvoimaa talon emännäksi. Mukikampanjallaan rahoitusta saanut konkari jäänee historiaan entisillä saavutuksillaan. Hyvän kampanjan käyneet naisehdokkaat, erityisesti entinen kävelijä, antavat toivoa Suomen naisten tasokkaasta esiintymisestä ja asiantuntevuudesta. Kansan syvien rivien ehdokas ei hylkää ketään ja on monelle ainoa mahdollisuus, mutta usealle vaara.

Ymmärrän niitä, jotka eivät löydä joukosta mieleistään. Mutta kaikkien kanssa on pystyttävä elämään ja pääasia olisi, että valittava tulee hyvin toimeen ison naapurimaamme kanssa ja rauha säilyy rajoillamme.

Äänestäkää hyvät naiset ja kylänmiehet!

Sinivalkoinen ääni

Musiikkitalon (Rado Lupu ja Suomalainen kamariorkesteri), Kansallisteatterin (Saiturin joulu) ja Oopperan (Rondine) jälkeen tie johti Helsingin kaupunginteatterin musikaalia Katri Helena ihmettelemään. Genre on eri kuin korkeakulttuurissa, mutta suunnilleen ikäiseni K H on tehnyt tuhkimotarinaan verrattavan uran määrätietoisesta itä-suomalaisesta tytöstä kansan suosikiksi kaapin päälle ja levyhyllyihin. Ylittipä Puhelinlankajenkka aikanaan Beatlesitkin Suomessa; asiaan voi suhtautua kaksijakoisesti, mutta suosio ei ollut Katrin vika.
Ensimmäisen puoliaika oli vauhdikas show, muistuttaen jopa West Side Storyn toteutusta aikanaan. WSS:n yhtenäinen musiikki on tietysti eri asia kuin sirpalemaisista lauluista koottu Katri Helena- esitys
Pääosan esittäjä sopi hyvin tehtävään ja musiikki oli taattua suomalaisten suosimaa, joskin loppupuolella discosävytteistä. Yllättävän hyvin suuri viihedorkesteri ja laulaja sekä sivuhenkilöiden laulelmat sointuivat.
Päähenkilön julkisen ja yksityisen elämän suurimmat ja vaikuttavimmat tapahtumat käytiin lauluissa ja melko vähäiseksi jääneessä näyttelijätyössä läpi - joskus hieman hammasta purren. Tanssikoreografia täydensi visuaalista efektiä. Osassa lauluista oli huippusanoitus, mutta monta oli aika tasapaksua, kuten lähes kaikki muistavat. Laulelmien musiikki oli alkuun reipasrytmistä kansanmusiikkia lähestyvää, mutta kehittyi kypsemmäksi lauljan uran ja esityksen myötä.
Laulajan kohtalon tiellä on ollut monenlaista vastoinkäymistäkin, ja se ehkä lähentää häntä suomalaisiin. Silti henkilökuva jäi ohueksi.
Katsomissuositus ilman muuta faneille ja muillekin, koska tarinasta löytyy piirteitä Suomen kehityksestä kohti tätä nykyistä moniarvoista yhteiskuntaa - maalta kaupunkiin teema on vielä voimissaan.
Sosioekonominen pohjoismainen tasa-arvomalli pärjäsi viime vuosisadan lopulla, mutta jatko jää hämärän peittoon  kuten ihmiset Katri Helenan (ja monen suomalaisen) mielimaisemassa: täysikuu, yötuulessa lainehtiva viljapelto ja kuunsilta pellontakaisessa järvessä.

Koulutuspäivillä pääkaupungissa

Vuotuinen suurehko koulutuspäivätapahtuma ja siihen liittyvä matkustus oli tarpeellista. Ensinnä näki vanhoja ja nuoriakin tuttuja. Muutaman sanan vaihtaminen tuntui hyvältä. Usean vuoden samankaltainen koulutus yhdistää kummasti - eikä se ole mikään ihme. Vuosien mittaan ikää saaneiden pahimmat rosot ovat siloittuneet eikä paikalla olijoita vaivaa vielä elämän illan aikaan ilmaantuva kärjekkyys/periksiantaminen.

Päivät ovat kutistuneet suuresta tapahtumasta keskisuureksi happeningiksi. Se tiivistää tunnelmaa ja sopivan kokoinen näyttely keskittyy olennaiseen.  Tapahtumaan liittyvässä messunäyttelyssä on mukana laite- ja rohtovalmistajien lisäksi myös kuntia ja piiriorganisaatioita pörssiyhtiöiden ohella rekrytoimassa ja/tai tarjoamassa palveluksiaan.

Opiskelutoverini kaukaa Lapista oli jälleen mukana erään I:n kunnan edustajana. Hän esikuntineen hoiti hommaa tyylikkäästi - kuten entiseltä munkkalaiselta voi odottaakin. K-joen piirin ja K:n kaupungin edustajat esiintyivät yhteisellä "standillään" sopusointuisesti.

Meikeläisen ensimmäiset kouluaikojen jälkeiset akvarellit olivat laajassa ja tasokkaassa näyttelyssä - eivät kuitenkaan tasoa nostamassa vaatimattoman arvioni mukaan. Mutta kuitenkin. Aika moni tutuista oli ne bongannut ja se tietysi ilahdutti vaikka myös ujostutti. Hyvä tunne muuten kypsäksi itseään kuvittelevalle.

Muutama koulutusluentokin kuului asiaan.  Asiantuntija sai palkinnon ja puhui ansiokkaasti vaivojen estämisestä tuomiten muodikkaan "karppauksen" sivulauseessa.

Klottologit ovat myös tulleet esille tutkijankammioistaan ja heidän tehtävänsä onkin tärkeä. Tulppia liuotellaan ja suonia pallopuhalletaan ja sitten taas lisätään hyytymistä estäviä tai tulpan muodostusta vähentäviä aineita, varotaan vuotoja ja niin terapiat kehittyvät ja kehittyvät. Pajunkuorivalmiste pitää kuitenkin vielä pintansa.

Eteläinen johtaja kertoi sujuvasti ja huumorilla viisaita johtamisesta ja kehoitti kaikkia kiinnostuneita tutustumaan alan kirjallisuuteen. Tuohelan kylänväen näyttelyn avasi taattuun laadukkaaseen ja puhuttelevaan tapaansa itse tekijä, Risto, jonka jälkeen oli tilasuus mennä Ruukkujen tasangon upeaan konserttiin vanhalle kirralle. Siellä soitti mm. 14-jäseninen jousiorkesteri. Pääiltamat seuraavana iltana olivat sopivan tylsät (get-together- keskusteluja lukuunottamatta) ja pelastivat varmaan monen seuraavan päivän opiskelut.

Eväitä tuli riittävästi ja pääkaupunki jäi taakse elämään elämäänsä onnistuneen koulutusmatkan jälkeen.

Talvi

Vahvasti näyttää talvelta. Lunta satelee tuulien jälkeen. Ilmassa on äänet imevä, hiljainen ja pehmeä  tuntu, kun lämpötilakin on vain  pari-kolme astetta pakkasen puolella.
Joulun-uudenvuoden revohkat on takana ja hyiseksi aavisteltu tammikuu pian puolessa. Ja sitten ruvetaan odottelemaan kevättä. Päivä pitenee melkein huomaamatta.

Uutisrintamalla on myös hiljaista. Päivälehdessä ehditään vertailla luomuruokien hintoja ja taivastella tähtitenorin vilustumista.

Vuoden geriatrin mukaan vanhusten pitäisi liikkua edes vähän.

Tour de Ski:n legendaarisessa loppunousussa pärjäsivät Suomen naiset hyvin, ja myös Matti Heikkinen (5.), vaikka kokonaiskilpailussa MH jäi parinkymmenen huonommalle puolelle. Yhteislähdöissä ei suomalainen individualistiurheilija tunne itseään kotoiseksi. Mutta kun kiskotaan putkeen alppia ylös 450 metriä, niin johan tulee yritystä. Hyvä niinkin.

Paikallislehti kertoo paikallisista ongelmista kuten tuleekin ja trailerin mukaan poliisi nosti jälleen kissan pöydälle - ei vaan selviä minkä kissan. Ehkä ylinopeuskuskin pyydystäminen piikkimatolla oli se "kissa".

Saimaan norpilla on pulmia kun vesi nousee nopeasti eikä jäitä vielä selkävesillä ole.

Pääkirjoitustoimittaja uskoo, että suuressa kunnassa on parempia päättäjiä. Toisaalla lehdessä kerrotaan, ettei kuntapäättämisestä olla kiinnostuneita.

Ja niin lipuu tammikuun tylsähkö maanantai kohden hämärtyvää iltaa.

Hulinoiden jälkeen tarpeeellinen hyvä ja rauhallinen päivä on takana 16 000 juniorin aloittaessa varusmiespalveluksensa.

Myrskyllä se alkoi, 2012

Harvinaisen paljon talvimyräköitä on kasaantunut vuodenvaihteeseen. Nummi-Pusulassa,  joka sijaitsee 70  kilometriä pääkaupungista, on koettu pitkäaikaisimmat sähkökatkokset - tai ne ovat olleet hyvin esillä mediassa. Ehkä jossain saloseudulla tilanne on vielä pahempi, mutta sieltä asti ei kuulu valitus tai sitten sopeudutaan kuten ennen vanhaan. Sähköhellojen äärestä on siirrytty ulos kesäkeittiöihin, jos sellaisia asunnon pihalla on löytynyt.

Ihmisiä ärsyttävät hitaat korjaustoimet (toki vikoja on paljon) ja  energiayhtiöiden ylimmän johdon miljoonabonukset. Hölläkätiset firmojen hallitukset maamme poliitikot huutosakkina ovat jakaneet niille joilla jo on. Vanha sananlasku sanoo, ettei ahneudella ole loppua. Pesien rosvoilu on nykysuomessa varsin tavallinen ylimmän johdon huvi.

Kieltämättä tuo on populistista kirjoittelua, onhan johto saanut ainakin johtoja vedetyksi eri puolille maata ja keksinyt vallan mainion sähkönsiirtomaksun, johon ei varsinaisen asian eli sähkön hinnan kilpailuttaminen tehoa.  Tämä sähkönsiirtomaksu on uusi muunnos ikiliikkujasta: sitä voi surutta nostaa maan hallituksen ja eduskunnan puhemiehineen antaessa lisäkiitoksia.

Ruotsissa on ainakin median mukaan toisenlainen komento: jos töpätään, menevät kustannukset yhtiön piikistä ja jos yhtiö ei menesty, saa toimitusjohtaja lähteä ja uusi toimari lähettää sitten talouspäälliköt, hallintojohtajat ja muut veijarit pihalle ja palkkaa luotettujaan. Mutta maamme on peräkylä Ruotsiinkin verrattuna.
Ennuste siis näyttää energiapuolella olevan: myrskyt jatkuvat ja johdon bonukset nousevat. Onneksi kansa sopeutuu.

Pian valitaan tasavallan presidentti. Suosittelen HS:n Perässähiihtäjä- blogia. Siinä on aika paljon asiaa ja mielipiteitä,  joskus meikeläisenkin. Hyviä ehdokkaita on roppakaupalla ja asiantuntevia ovat kaikki laidasta laitaan. Jostain syystä nimestä päätellen saamelaisia löytyy paljon Eva Biaudet'n takaa, samoin maahanmuuttajia.

Eräs arvostettu blogisti oli halventanut vaalia nimittelemällä sitä joulupukin valinnaksi. Ehkä se oli tarkoitettu kevennykseksi. Irviminen näyttää vähentyneen mediassa, se ei ole enää oikein "in".

Ehdokas Niinistön asemaa ei mikään uhkaa ja takuuna siitä on hengästyttävän pitkä tukilista. Mutta toiselle kierrokselle arvelen jouduttavan. Sekin maksaa kuten koko vaalihössötys. Demokratia on ehdottaman tärkeä - nyt näyttää kuitenkin siltä, että "esivaalit" ovat jo ratkaisseen pelin. Parhaiten näyttäää vaalikentillä onnistuneen Haavisto, kakkosena Väyrynen, mutta kokeneimman eli Lipposen osakkeet ovat  yllättävän aliarvostettuja. Mutta presidenttihän on jo itse asiassa melkein valittu.

Erikoista on, että turvallisuuspolitiikasta, joka sentään vielä on presidentin toimialaa, ei kukaan ole puhunut. Itäisellä naapurilla on iso joukko putkia ja tutkia suunnattuna Suomea tai ehkä paremmin pohjoista kohti - miksiköhän?

Onnea kaikille ehdokkaille, olette mallikansalaisia kaikin puolin.  Vielä enemmän onnea toivon kuitenkin äänestäjille.

Utuinen Uudenvuodenpäivä

Aurinko nousee parhaillaan päivän lakipisteeseensä ja näyttäytyy pilviverhon takaa ajoittain. Pikkupakkanen on jälleen tullut ja salmen jää saanut hennon lumipeitteen. Ilmassa on utua eikä tuule.

Sylvesterin päivän ilta aamuyöhön asti kului mainiossa seurassa, maittavien ruokien ja huolella valittujen juomien höystämänä. Ainoa hieman hankala asia oli taksin parituntinen odotus epävarmuudessa - mutta tulihan se viimein. Hyvään iltaan kuuluu jotakin vähemmän hyvääkin ja tuo odotus - joka ei ollut kohtuuton kestettäväksi - oli se ainoa pettymys. Vilkaisimme Senaatintorin kongin ja lontoolaisen konsertin väläyksen sekä saimme viestiä isäntäperheen tyttären ponnisteluista kohti Time Squarea.

Porukkamme oli juuriltaan karjalais-hämäläis-satakuntalaista.  Jälkikasvua USA:n lisäksi uutena vuotena oli ainakin  Hollannissa ja Itävallassa. Suomi on peränurkka, mutta siihen ei nuorisomme tyydy - maailma on heille avoin.  Ja se on hyvä ja hieno asia - ehkä paras mitä tulevaisuudelta on odotettavissa.  Osa lähipiirin nuorista saattaa jäädä ulkomaille pysyvästikin, en osaa pitää sitäkään huonona asiana.

T.T. Tuikan kirja K. Hillilän uskomattomasta elämästä on alkuvaiheessa, kirjan kolme KH:n sotaa takana ja muuta erikoista tulossa. Arvio kirjasta tulee myöhemmin.

Itsekullekin lukijalle  Onnea Vuodelle 2012!