Metsäistä tarinaa ja lisää vielä Karjalan kannakselta

Adventtiviikonvaihteen perjantai ja lauantai kuluivat suurelta osin metsässä, metsänhoitoyhdistyksen virkamiehen suosituksesta. Piti hakata alas koivut, jotta 10 vuotta sitten kylvämämme männyntaimet saisivat elintilaa. Ei se ihan hyvältä tunnu, mutta laki on takana ja tehtävä on, kun niin on määrätty.  

Metsäntutkimuslaitoksen johdossa aikanaan toiminut professori Eljas Pohtila (poromiehen poika Sallasta) tuulettaa reippaasti tuoreessa kirjassaan "Rakotulilta maailmalle" yhteiskunnan ja metsänhoidon nykykehitystä. Pohtila on monipuolisesti sivistynyt mies  ja lainaa antiikin filosofeja: Marcus Aureliuksen mukaan hyvä hallinto on tarkoituksemukaista, tehokasta ja hauskaa sekä Senecaa joka totesi: missä on paljon lakeja, siellä on paljon rikoksia.

Elämäämme tosiaan säädellään niin monella tavalla, että kukaan ei enää oikein voi olla kaikesta selvillä ja turhat lait ja asetuksen kärsivät inflaation kaltaisen arvostuksen menetyksen. Siinä viestiä päättäjille eduskuntaan ja pienemmille kihoille paikallishallintoon.

Perjantai-iltaa piristi lääkäriseuran vanhempainneuvoston illalliskokous Lahdessa. Seura oli mainiota ja ilta kului rattoisasti Kartano-kabinetissa. Puhuttiin paljon yhteisöllisyydestä, oikeasta kollegiaalisuudesta ja nuorten lääkäreiden opastamisesta - kaikki asioita, jotka koituvat potilaiden eduksi.

Selvennyksenä vielä edelliseen blogiin: suku on asunut ennen sotaa Uudenkirkon Peippolan ja Kaukjärven kylissä. Edellisessä harjoitettiin maanviljelystä, jälkimmäisessä oli isoisällä kauppa ja limonaaditehdas. Kaukjärvi sijaitsi lähellä Perkjärven tykistöleiriä,   ja niinpä kaupan asiakkaat olivatkin monesti sotilashenkilöitä ja heidän perheitään. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kaupan kivijalan päälle on vastikään rakennettu pieni kirkko, jonka suojeluspyhimys on Ksenia Petersburgskaja. Em. paikassa voi pysähtyä, jos matkaa Summan kylästä kohti Uuttakirkkoa ja Terijokea.