Bloggaustauon aikana

Tauko kesti kymmenkunta päivää. Syynä oli mm. Italian matka. Mitään vallan erityistä ei tullut matkalla vastaan eikä näytä Suomenmaassakaan tapahtuneen.  Kyseessä oli kuitenkin jonkinasteinen tuulettuminen. Ystävät FB:ssa ja blogeissa ovat jatkaneet kiitettävästi  kirjoittelua ja kommenttien laukomista. 


Ehkä eniten kiinnosti  Radio 1:n Arvid Järnefelt- keskustelu (Nadjan huone).  Toimittaja ja kirjallisuusprofessori Juhani Niemi koettivat solmia kuvaa Suomen tolstolaisesta toisinajattelijasta, joka horjui inhimilliseen tapaan aatteiden ja arvojensa parissa, mutta kirjoitti muutaman hienon ja ajattoman teoksen. Asiaan liittyy myös henkilökohtainen kompleksi, josta seuraava lainaus:

 Kouluaikana tein AJ:sta esitelmän - materiaalia riitti ja luin kai kolme kirjaakin. Sitten esitelmän lukeminen tunnilla meni ns. pitkäksi - ulottui välitunnille asti (arvostelut sen mukaisia) - ja siihen loppui kirjallisuudentutkija-urani ja tämä AJ unohtui - - vahinko, olisinkohan nyt tolstoilainen toisissa olosuhteissa! No, onhan minulla " Jasnaja Poljanani" tai "Rantalani" maalla. Isäni oli opiskellut maatalous- ja metsätieteellisesssä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa, mutta siirtyi evakkona sodan jälkeen maanviljelijäksi. Myöhemmin olen ajatellut, että hän teki tavallaan "vihreän" ratkaisun jättämällä teorian ja siirtymällä käytäntöön.

Vähän lisää sanasta  "maalla": Lapsuudessa maalla oli entisajan elävä kylä. Siellä oli tietysti  koulu, kirjasto, rukoushuone, työväenyhdistys, maamiesseura, maatalousnaisten yhdistys, metsästysseura ja urheiluseura ja vielä nuorisoseura. Kylässä harjoitettiin montaa käsityöläisammattia:  oli suutari, räätäli, seppä, suuri joukko käsityöläisiä, puusaavin tekijöitä ja pitsin nyplääjiä. Lisäksi tietysti maata viljelevät ja karjanhoitoa harjoittavat talolliset ja jotkut rengitkin. Sodan jälkeisen elintarvikepulan takia oli monella käsityöläiselläkin lehmä. Tästä käsityöläisyhteisöstä on tehty Helsingin 
yliopiston sosiologian gradukin, jossa keskitytään enemmän Pitsinnypläykseen.


Nykyään ei ole enää käsityöläisiä, pitsinnypläysharrastusta lukuunottamatta. Maanviljelijät ovat ryhtyneet viljelyn lisäksi maa-ainesyrittäjiksi (hiekka ja sora).
Metsänhoitoyhdistys toimii lakisääteisesti ja uudistaa talousmetsiä isäntien apuna.


Tuo kylä oli lapsuuteni ja nuoruuteni "yliopisto", jonka pohjalta edelleen ammennan korvaamatonta sosiaalista pääomaa (vaikka kaappikarjalaisena silloin olinkin). 






http://fi.wikipedia.org/wiki/Heinämaa