Eilen illalla maan pintakerros jäätyi jälleen. Erityisesti asfaltti sai pintakatteen, mustan jään. Se kiilsi, näytti katulamppujen valossa kostealta mutta oli liukasta kuin luistinrata. Hiekkatien kävely ei ollut samanlainen pystyssä pysymisen ongelma. Kuorrutuksen aiheutti vesisade, jota vihmoi kylmää huokuvan maan pinnalle. Jäätävä sade. Jos tämä olisi tapahtunut aamulla töihin menon aikaan, olisivat seuraukset hankalat. Ehkä niitä tuli nytkin, mutta ei samassa mitassa.
Maanantai ennen itsenäisyyspäivää näytti hiljaiselta. Tänään asetetaan merkityksiä itsenäisyydelle ja muistetaan menneitä sukupuolvia. Sodista on suomalaiseen tajuntaan jäänyt todella suuri trauma. Sodassa kuoli satakuntatuhatta ja vammautui tavalla tai toisella satojatuhansia, ehkä pari miljoonaa - noin puolet silloisesta väestöstä. Meidän karjalaisesta perheestämme kaatui eno ja setä. Isä haavoittui. Kodit Kannaksella ja tulevaisuus, jota edellinen sukupolvi oli ajatellut - katosi. Uutta tuli toki tilalle. Mutta se vaati veronsa.
Nyt on nostettu sodasta palanneiden miesten sopeutumisvaikeudet tai toipuminen ja heidän perheensä keskusteluun. Se on nähdäkseni tarpeellista. Sodasta selviytyminen ja jälleenrakennustyö - sekä konkreettinen että ajatuksellinen - on ollut pieneltä kansalta uskomattoman suuri ponnistus. Tahto ja kuri oli toisenlaista kuin tällä hetkellä. Luullakseni uudet sukupolvet eivät sitä halua ymmärtää. Mutta se ei olekaan heidän tehtävänsä vaan heidän on vietävä perheitään kohti tulevaisuutta. Ja päästävä eroon menneisyyden haamuista, joiden keskellä sodanjälkeiset ns. suuret ikäpolvet elivät. Eteenpäin elävän mieli. Vietän Itsenäisyyspäivää yksityisesti ja naapuriani Juhania lainaten: jätän Itsenäisyyspäivän juhlinnan edustajilleni.
http://tammenlehva.fi.test.mediatraffic.fi/sivu.php?id=8
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti