Maan pintakerros alkaa olla jäässä. Vieläkin vihreä nurmi alkaa kohmettua. Kävellessä on kuivaa, askel ratisee, riite kattaa lätäköitä. Tänään oli kirkkaan kaunis päivä, ja nyt illan suussa näyttää tähtitaivas parhaansa - upeita tähtiä, taivaankannella kulkee linnunradan sumuinen vaalea vyö, jonka suuruutta on vaikea tajuta. Maan varjo peittää puolet valjun kelmeästä kuusta. Ihmeeltä tuntuu, jos talvi vielä viipyy.
Luin tänään loppuun Eljas Pohtilan muistelmakirjan Rakotulilta maailmalle. Siinä on lyhyitä katsauksia Sallasta kotoisin olevalle kirjoittajalle läheisiin metsäasioihin ja metsäihmisiin, muutamilla poliitikoilla lisättynä. EP on reipas kirjoittaja ja ilmeisen lahjakas ja sivistynyt ihminen. Hän tuulettaa asioita ja ihmisiä kuvia kumartamatta. Sellainen henkilö joutuu joskus odottamaan oikeassa olemisen tunnustamista kauankin. Ja joutuu joskus huomaamaan olleensa väärässä, mutta enimmäkseen totuus ei muutu. Totuus ei pala tulessakaan, sanoo vanha sananlasku. Uudentalon Erkki täältä kyliltä näytttää olleen hänen kurssikaverinsa Metsätalolla. Lukusuositus metsänhoidosta ja luonnonsuojelusta kiinnostuneille.
Pohtilan kirjaa ennen luin Kari Hotakaisen nykyajan talouselämää kuvaavan aikalaisromaanin Jumalan sana. Teoksen päähenkilö on Pohtilan tyyppinen antisankari, "Konserni Oyj":n toimitusjohtaja. Televisiotoimittaja on saanut raaputeltua hänen kuoreensa naarmun, joka sitten johtaa loppuosan haastattelussa yllättään/odotettuun ratkaisuun. Toimitusjohtajan isän muistelus kuuluu nauhalla, jota kuuntelee vanha autonkuljettaja päähenkilön torkkuessa Lapista halki Suomen TV-haastatteluun. Tuhkapilvi on pakottanut lentokoneet maahan ja firmojen johtajat kiiruhtavat maailmalta ja Suomen Lapista Helsinkiin. Kirja kuvaa vuorokautta, jolloin asiat tiivistyvät ja ratkeavat. Ajoittain kirjoitus etenee tahmeasti - sitten tahti tiivistyy ja loppu tullaan jo huikeaa minuuttivauhtia. Kirja ei ole helppolukuinen, Hotakaisen tyyli vaatii lukijaa keskittymään. Ja lukija palkitaan usein tästä mietiskelevästä lukemisesta, mutta joskus jää kyllä hetkeksi ihmettelemään kunnes jatkaa lukemista turhia pohdiskeluja välttäen. Kirjasta tuli mieleen myös Hannu Raittilan 90-luvun lamaa kuvaava kirja Pamisoksen purkaus. Se oli kyllä huomattavasti rankempi lukukokemus. Hotakaisen näkemys Suomen talouselämästä sodan jälkeen ja perhefiman muutoksesta investointipankiksi on selvitymistarina, joka herättää monia kysymyksiä mutta ei vastaa juuri mihinkään. Enteitä nykyisestä rahakriisistä ei näy. Kuitenkin lukusuositus.
Juttu odotti yli puolen yön, nyt on alkanut tuulla, lämpötila noussut ja talvi jäi taas tulematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti